Provinssi 2016 osa 12: Uimakouluvitsin paikka

Jeps.

Korjaus eiliseen blogimerkintään: Se oli Johanna, EIKÄ Anna, joka sanoi Tontsaa Kusi-Tontsaksi. Tämä oli tytöille oikea hengenasia.

Valitettavasti tänään tyttöduomme joutui auttelemaan telttojen pystytyksessä koko päivän ilmeisesti lähes ja Välimaa myös. Mr.Unborn ja Juho olivat lavaraksassa ainakin osan päivästä. Makeana uutuutena tuli mukaan Lassi the Nenä-Lassie, joka on tuttu viime vuodelta. Hän pystytti Koden ja Niilon kanssa jotain rakennelmien tynkiä Layher-nimisestä alumiinisesta tavara-artikkelista. Kari ja Lauri tapansa mukaan rakastelivat tottuneesti esineistöä kurottajan piikkien kautta.
Kimmo oli kipeänä kotona kuumeessa; tähän Kode kommentoi: "Se on niitä Kimmon tauteja, kun se on niin heikko paska." Onneksi Kimmo ei ollut kuulemassa, eikä hänellä saa koskaan tietenkään kertoa tästä, ettei tule riitaa.
Tontsa ja minä teimme pari juttua päälavaan Akun Tehtaan toimeksiantona. Sitten rappusen Sinin pyynnöstä ja piti jotain matottaakin, mutta sitten loppuivat niitit. Muita sekalaisia työtehtäviä oli siinä myös liikenteenohjauksesta ja anniskeluaidan hahmottelusta narikan edustan kumimatotukseen Juhon tukemana. Kyllä ne kumimatot ovat oikeita vittuja; painavia ja täysin yhteistyöhaluttomia. Aivan kuten delfinaarioiden sinivalaat.

Nyt päästään niihin mielenkiintoisiin juttuihin. Piti saada pari konttia Saaren Kesäteatterin Kahvion lipan alle. Se on muuten tuttua hommaa, mutta nämä kontit olivat hirveän korkeita. Niin julma oli niiden epäpyhä säkäkorkeus, että kun Kari niitä kurottajalla työnsi, niin katon ja konttien väliin jäi noin 1-2 cm, joka on lapsellisen vähän. Siinä rytäkässä oli mukana myös minä, Lauri ja aluksi Tontsa. Tarvitsimme siihen työhön aluslevyä, radiopuhelinliikenteen sujuvuutta sekä kakkosnelosen pätkällä vähän ohjailimme kontin menoa.

Nyt pääasiaan: Jossain vaiheessa alueelle saapui sellainen valtavan pitkä kontti, jolla on nimenä arveluttavan rasistinen "Black Box." Johtuen erittäin typerästä asiasta, jota en diskreettisyistä voi tässä paljastaa, tuo kontti jäi tullessaan kauas toivotusta loppusijoituspaikastaan. Oli pakko toimia samoin kuin viime vuonna ja kahdella kurottajalla siirtää se paikoilleen. Eli toiseen päähän Kari ja toiseen Lauri. Ei ollut tarvittavaa materiaalia sitoa kontin ja kurottajien piikkien välisiä nostoliinoja, joten konepoikamme turvautuivat improvisaatioon. Sitten minä toiseen päähän ja Tontsa toiseen päähän tuota pelon karavaania ja radiopuhelimet täysille. Kari peruutti koko matkan, joten yritin radiopuhelimella kertoa vähän suuntimaa ja sitä miten se kontti siinä liinojen varassa heiluu. Kerran meinasi heilahtaa koko paska siltaan ja ajattelin: "Vittu, siinä meni silta." Sen sijaan valehtelin julkeasti: "Hyvä. Rauhallisesti...pystyttekö vähän korjaamaan oikealle?" Välillä jännitti kuin sukellusveneessä. josta on jäänyt keittiön ikkuna auki. Lauri sanoi jossain vaiheessa radiopuhelimeen: "Jos tästä selvitään, niin kerrotko Nevis uimakouluvitsin?" Lupasin kertoa lähitulevaisuudessa. (Uimakouluvitsi on niin ruma, etten Laurin vaippaiästä johtuen ole vielä tohtinut hänelle sitä kertoa).
Kyllä kovia taitomiehiä ovat kuskimme, sillä kontti saatiin ihanasti paikoilleen loppujen lopuksi.

Loppuillasta Johanna kieli minusta esimiehellemme Villelle. Meno oli kuin lastentarhan pianonrakennustunneilla.

Emme taida ehtiä kaikkea rakentamaan tänä vuonna. Viimeksi, kun jotain jäi kesken oli vuosi 1941 Operaatio Barbarossan aikana, kun minulta jäi Äänisjärvellä Pac-Man pelikoneeseen kaksi lisäelämää ja korsun patterille kylpytakki kuivumaan.

Huomiseen, joka ei ehkä lopu koskaan.
-Nevis-