Provinssi 2016 osa 8: Tuhotun rakennelman kaiken nielaisema melankolia

God Dag.

Mainitsen vain tärkeimmät ja mieleenpainuvimmat asiat tältä päivältä johtuen paljolti siitä, että menetin keskittymiskykyni jo vuonna 1942, kun eksyin hieman. Olin silloin Lapväärtin ala-asteella ja kun liikuntatunnilla menin hakemaan pesäpalloa ojasta, käännyin ilmeisesti jossain väärin ja päädyin Solomonsaarille keskelle Guadalcanalin taistelua. Onnistuin väistämään amerikkalaisten sotalaivojen tykistökeskityksen ja jalkaväen kranaatinheitinten 81 mm fosforiammukset, mutta eräs japanilainen sotilas tuikkasi minua korvaan syömäpuikoillaan, koska talloin vahingossa hänen lakkinsa kuraiseksi. Syömäpuikko tunkeutui väliaivojeni läpi keskiaivoihini repien samalla mennessään maukkaimmat palat hypotalamuksestani. Sen jälkeen elämäni on ollut vähän tälläistä.

Niilo poistui tänään meidän heikkolahjaisten joukosta ja meni Akun Tehtaan MIESTEN pariin rakentamaan päälavaa. Hänellä oli oranssi työpaita päällään.

Sähköryhmä saapui paikalle ja he vetelivät sähköjohtoja kuin leukaloukulliset Tarantellat julmia seittejään.

Annan polvien naarmut olivat parantuneet eilisestä ja niinpä oksensinkin tänään suuhuni ihan vähän vain nähdessäni tuon kivan naisen.

Muotikatsaus: Kimmo näyttää edelleen hämmentävän mittaisissa shortseissaan pieneltä pojalta, joka on ensin kaatunut naama edellä liimatynnyriin ja sitten kasalliseen punatukkaisen naisen häpykarvoja. Suloinen karvanaamainen puuseppä on se poika.

Työtehtävämme olivat pitkälti samankaltaisia kuin tällä viikolla muutenkin. Kilju-Jesse oli aamulla minun ja Tontsan apuna ja luulin, että oli tapahtunut kataklysminen auringonpimennys ennenkuin tajusin kyseessä olevan vain näkökenttäni kokonaan peittävät Jessen noin 230 000 kilometriä pinta-alaltaan olevat kiharat.
Rakensimme sellaisen kivan lippukopin. Tontsahan siinä hommassa oli työjohtajana. Minä olin jälleen kerran täysin turha mies siellä. Vasaralla taisin jotain esinettä lyödä.
Lattiaa laitettiin ja blaa blaa blaa.
Muistatteko kun kerroin siitä lippukopista, jonka laitoimme pystyyn, jossa oli Tontsa työjohtajana ja Jessekin apuna mukana? Sehän pitää perkele siirtää koko koppi huomenna ensi töiksemme. Kyseessä on mittava ja lippukopin terveydelle vaarallinen operaatio.

Nyt päästäänkin sitten siihen sydämiä rikkovan ja koko kosmosta mullistavan skandaalin pariin. Tässä yhtenä päivänä Kode teki suurella rakkaudella ja vaivalla Brykäriin bändeille tarkoitettujen konttien väliseen tilaan sellaisen hirveän kauniin ja fantastisen korokekävelysiltalattia-ratkaisun. On sinne muinakin vuosina tehty jotain sentyyppisiä aihioita, mutta tämä Koden rakennelma oli suorastaan henkeäsalpaavan ihana ja tasokas. Minä rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Me sitten tänään autoimme Karin ja Tontsan kanssa Kodea purkamaan koko paskan. Kyllä siinä sydän itki hiljaa ja mielikin oli vakavana. Näissä hommissa on normaalia, että tilanteet muuttuvat ja tehdään asioita uudestaan, mutta tämä on oikea kreikkalainen tragedia. Kukaan musiikkitähti ei kävele Koden tekemällä lattialla; ei kuulu puuta vasten laulutytön korkokengän kopina, ei raikaa DJ:n nauru puukehikon yllä. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: Jumala on poistunut valtaistuimeltaan. Hän on hylännyt luomakuntansa. Me olemme yksin ja kuolemanjälkeiset kuningaskunnatkin ratisevat liitoksissaan. Kohta on lounastauolla zombiet kimpussa ja Kerberus puree jalkaan matkallamme vessaan pesemään käsiä. Olemme tuhon omia koko porukka.

Huomenna taas nähdään.

-Nevis-