Provinssi 2016 osa 9: Sade se vaan tuli alas niin että poksui ja plompsahteli

Tsuikkelis vaan.

Aloitetaan positiivisilla asioilla. Tänään vanha varastopäällikkkö ja kaikkien ystävä vanha mies Jakke tuli pyörähtämään festivaalialueella. Hänen ensimmäiset sanansa minulle olivat: "Siinä se pullea vanha mies on." Totuus on, että olemme molemmat pulleita. Nuorena olimme hoikkia, mutta vatsamme pulleutuivat, kun olimme vuonna 1813 Botswanassa lukiosta ulkomaan työharjoittelussa sarvikuonojen kuonoja kiillottamassa. Saimme siellä neekerisankkerin vanhasta oravakeitosta ja kroonisena sivuoireena tuli tämä vatsojemme pulleus. Näkeehän se nyt lapsikin kaukaa, että vatsamme ovat suuren suuria; kuin rantapalloja.
Koden kauniin lattiaratkaisun tilalle saivat Kode ja Kimmo uuden lattian tehtyä, vaikka se onkin paljon rumempi.
Kykenimme Karin ja Tontsan kanssa siirtämään lippukopin ehjänä uuteen paikkaan; olihan se operaationa pelottava.
Johannalla oli ja on vielä pari tuntia synttärit! Onnea vielä tuulitukka! Hän toi aamulla mukanaan erilaisia leipomuksia ja se oli kivaa.
Siihen loppuivat tämän päivän positiiviset asiat.

Tänään taivas repesi mitä julmimmalla tavalla ja alkoi satamaan. Surkeaa oli se.
Referaatti tämän päiväisistä työtehtävistä kollektiivisesti koottuna: Korkeaa ja matalaa possuaitaa pystytettiin, telttaryhmää autettiin, tavaroita siirreltiin kurottajalla ja trukilla, Mannia tyhjäiltiin, terassia rakennettiin, hirviaitaa korjailtiin, FOH:in pohja tehtiin, aitakangasta asetettiin ja hanskat märkinä tupakoitiin.

Päälavan rakennuksesta puuttui ihmisiä, joten Kari ja Juho joutuivat sinne avuksi. Muutamia tunteja myöhemmin radiopuhelimesta raikasi kohtalokas käsky vielä yhden meistä mennä lavalle auttamaan. Olimme juuri sillä hetkellä Tonsan ja Koden kanssa Kimmon apumiehinä. Otimme Tontsan kanssa ylimaallisen kivi-paperi-sakset -taistelun ja tuossa megalomaanisessa tahtojen sodassa minä hävisin. Kyllä kyrpi.
Tehdään nyt heti selväksi teille kaikille ylireagoiville venepipoille, että minulla EI ole mitään Akun Tehdasta tai päälavan rakennusta vastaan, mutta olisin huomattavasti mielummin vanhojen raksaystävien kanssa tekemässä omaan tahtiimme asioita kuin mennä muiden komentojen mukaan. Ammattitaitoista porukkaa ovat Akun Tehtaan miehet kyllä; Niilosta en osaa sanoa. Kypärä päässään hän näyttää lähinnä epäonnistuneelta piirrokselta peniksestä.
Kode oli lutuihana ja haki minulle ja Karille pari olutpurkkia, kun emme itse ehtineet kauppaan.

 Nyt loppuu blogin kirjoitus, että ehtii karkeloimaan. Hyvää Juhannusta. Sunnuntaina jatkuu taas.

-Nevis-