Provinssi osa 15 & 16: Helium-Kari

Jepulis.

Referoin nyt pari edellistä päivää, koska en muista niistä paljoakaan. En päivittänyt eilen blogiani, koska jostain käsittämättömästä syystä päätin nukkua ennemmin kuin kirjoitella.

Asiaan:
Tässä yhtenä aamuna haketta leviteltiin Brykärin ihanaan puistoon, jotta kura - tuo Äiti Maan mauton ripulipila- tukehtuisi omaan mahdottomuuteensa. Meitä oli siinä ainakin Linnansaari, Johanna, Kode, Tontsa, Kari ja uusi tulokas Aki, joka on ahkera poika. Jos hän pitää Monty Pythonista, häntä voisi kutsua nimellä Aki-Aki-Aki-Ta-Pang.

Johanna sisusti raksatelttaamme kauniiksi. Meillä on katto, pari sohvaa, yksi seinä, pöytä, roskikset ja mieletön fiilis.

Maito-Anna jättäytyi täysin vapaalle remuamaan. Hän sai tuon nimityksen, koska rintakehässään hänellä oli kuulemma eräänä päivänä märät läntit.

Lipputanko oli vaarassa kaatua pääanniskelussa, joten se otettiin turvallisuussyistä pois. Minua lämmitti se asia, koska koko anniskelualueen asiakaskunta kannusti ja hurrasi, kun ystävämme Kari kaatoi sen hallitusti kurottajallaan maahan asti. Sain kunnian kantaa sen Damskin kanssa ns.kusimutkaan. Edellä mainittu paikka on kulturellisesti rikas alue.

Cheek -niminen lahjaton esiintyi yhtenä päivänä ja raketteja ammuttiin taas. Viereisen vanhainkodin ikkunasta kantautui tuttu ääni: "Jumalauta Kalevi! Ei niiltä ammukset lopu! Onneksi olen kaivanut meille alakerran TV-huoneen sohvan alle korsun." Toinen ääni vastasi: "Joo joo, tulen heti kun saan vain rollaattorini maalattua sohvan väriseksi, ettei meitä erota pommikoneet sieltä. Otin vapauden lunastaa keittiön näkkärit puolustuslinjamme muonitusvarannoiksi." Ensimmäinen ääni kiljaisi: "Väinämöisen saappaat! Unohdin tekarini sairaanhoitajan pyllyyn kiinni, perverssi kun olen. Ei paljon näkkäriä syödä, saatana. Kirottu olkoon luonteeni vinous."

Päivystyksen aikana teimme kaikenlaista. Sahasimme, löimme lekalla, porailimme, kannoimme tarpeettoman painavia esineitä liian pitkiä matkoja ja sidoimme kaikenlaista; esimerkiksi oman elämämme solmuun.

Raksapomo Ville poltteli sikaria paljon, jonka ansiosta hän saavutti ihailuni; sikarit ovat miesten hommia.

Voittamaton kuskiryhmämme eli Kari, Damski ja Lauri vaihtoivat yövuoroon ja ajelivat Rammstein- soitinyhtyeen tekniikkaa aamuun asti. Kovia poikia.

Kimmo on parantunut ja palasi joukkioomme.

Sähkö-Tuomas toi jokavuotiseen tapaansa jätskiä. Tuo siunattu ihana mies tuli juuri oikeaan aikaan, sillä meillä oli menossa sillä hetkellä narikanlaajennusprosessi, joka sisälsi noin 800 naulan hakkaamista työkalulla nimeltä vasara.

Välillä oli kova väsy. Aivot olivat täysin potalla, joten ymmärryskykymme oli hyvin rajallinen. Onneksi raajamme toimivat jotenkin, joten kaikki päivystyksen aikana saadut edes etäisesti järjelliset tehtävät tulivat suoritetuiksi.

Kiire on ollut, joten henkilökohtainen elämämme on jäänyt täysin hunnigolle. Pohdimme sitä Koden kanssa, että edes normaalin aikuisen elämään kuuluva masturbaatio ei ole löytänyt tietään päiväohjelmaamme. Sitten kun vihdoin pamahtaa, niin kylpyhuone on sen näköinen, kuin aave olisi räjähtänyt hiustenhoitoainetehtaan varastossa. Tämä insertti oli tarkoitettu vain kypsille aikuisille, jotka ovat sinut itsensä kanssa.

Festivaalilauantain lopuksi purimme erilaisia asioita jo, sillä poishan se homma on Törnävältä saatava.

Paras hetki päivystyksessä tänä vuonna oli, kun Kari useita kertoja hauskuutti meitä imppaamalla heliumia ja siitä syntyvällä kimeällä äänellä hän tulkitsi mm. Rammsteinin lyriikkaa.

Huomiseen.
-Nevis-