Voi hei.
Tänään meni pelleilyksi. Johanna ja Anna nostivat kaatuneita aitalinjoja pystyyn; kiitos saksalaisten insinööritaidonnäytteiden peitekangaiden alalla. Ei ole enää saksalainen suunnittelutehokkuus samaa kuin silloin, kun Pamzerkampfwagen V "Pantherit" remusivat pitkin Euroopan maaseutuja uljaana kuin kotkien penikset. Vanha mies Jakke kävi tänään alueella ja muistelimme sitä, miten jouduimme vaihtosotalapsina Ranskan rajalla "Panthereita" rassaamaan; Jakke korjasi sylintereitä ja minä kiillotin tykkejä sukallani; toinen sukka katosi johonkin ojaan, kun lounaspatonkini tippui sinne ja sitä noutaessani juutuin vasurijalastani mutaan. Kengällä ei niin väliä, mutta sukassa oli He-Manin kuva. He-Man oli ainoa, joka sai pidettyä kirotun Skeletorin vallanhimon aisoissa.
Joka tapauksessa naisemme taistelivat aitojen kanssa erilaisin tavoin. Lisäksi selvisi, että he ovat erittäin pahasti addiktoituneet pullaan; jos ei heti löydy kahvin kanssa leipomusta, niin paniikki on ja kova poru. Tytöillä on myös puolisalainen pullapussi autossa piilossa, että saa mussutella pojilta rauhassa. (Tosi tarina).
Mr.Unborn ja Juho olivat tänään päälavan raksassa apuna. Toki Mr.UnbornBumBum-Linnansaari auttoi minua ja Tontsaa aamulla hieman artisticateringin lattian matotuksessa. Se meni vielä minulta ja Tontsalta hyvin. Sitten saimme tehtäväksemme rakentaa viimeinen lippukoppi: The last tickethut.
Siinä kesti aivan liian ja todella kauan. "Miten se on mahdollista?", kuulen teidän kysyvän. "Tontsahan on taitava puuseppä ja rakentelija", te jatkatte. No, minäpä kerron referoiden.
Aluksi kaikki sujui hyvin; Tontsa oli puuseppämestarina ja minä lähinnä pokasahasin, kun en muuta osaa.
Sitten huomasimme tilanteen olevan entropian kourissa:
Ensinnäkin yksi kopin kattopala oli hukassa ja sitä etsittiin kauan kissojen ja kanojen kanssa. Ei löytynyt, joten filmivaneria piti tilata lisää. Toisekseen kopin ovesta puuttui saranat ja vipstaakit, joten niitäkin etsittiin kirosanat huulessa. Ei löytynyt niitäkään, joten piti improvisoida asiaankuulumattomilla osilla. Tapahtui niin, että kun ovi oli saatu onnistuneesti paikoilleen ja minä päästin siitä irti, niin se tippui kolmen sekunnin jälkeen maahan. Paikalle tullut Kari nauroi kanssamme aivan vatsa kippurassa; silloin vielä nauratti. Toisen ja uuden näkökulman omaavan yrityksen jälkeen ovi oli onnistuneesti paikoillaan. Aikaa oli kulunut. Sitten selvisi, ettemme saisi tarpeellisia dimensioita omaavaa filmivanerin palaa, joten jouduimme perkeleen perkele mittamaan ja sahaamaan kahdesta eri vanerinpalasta. Sitten kyrvähti käsisirkkeli Tontsan käteen kesken toiminnan ja loput sitten tykitettiin käsisahalla olkapäät maitohapoilla. Aikaa kului lisää. Meillä oli lopuksi neljä palaa, joista kokosimme kattolevyn; olimme kuin tylsiä Tohtori Frankensteineja. Liian pitkiä olivat ruuvimme, joten koko saatanan laitos jäi kiinni alla oleviin kuormalavoihin. Ei muuta kuin ruuvit irti ja uudestaan maassa sama prosessi. Lopuksi vielä kiinnitys, jossa ilmeni kattolevymme tilkkutäkkimäisestä persoonasta johtuvia ongelmia; ruuveja kiinnitettiin, irrotettiin ja kiinnitettiin uudelleen ja Lauri joutui lopulta tulla moottorisahalla auttamaan, kun ei muuten mennyt kattomme paikoilleen. Jumaliste mitä touhua. Niilo, tuo valkoinen lakupekka, kävi välillä Akun Tehdas -paita päällä vittuilemassa, kuten asiaan kuuluukin.
Karilla ja Laurilla meni hyvin, kun saivat ajaa kurottajilla. Voi pojat, miten he rakastavat ajaa niillä ihanilla koneilla peräaukot märkinä!
Kimmollakin oli hyvin asiat, kun pääsi taas pöristelemään moottorisahalla. Hän rakensi Koden kanssa luiskia ja portaita peräukko märkänä; Kode pysyi kuivana, koskapa oli jälleen pukeutunut kyynisyytensä rutikuivaan sideharsoon.
Kodella oli mieliharmina eräs henkilökohtainen ongelma; se ei jumaliste liity mitenkään naisiin, viinaan, terveyteen tai uhkapelaamiseen. En kieli asiasta.
Epäilen Tontsalla aikuisiän diabetestä, koska hän kävi koko ajan virtsalla kuin pienimunainen ravihevonen. Anna sanoi häntä Kusi-Tontsaksi, kun kerroin asiasta. Julmaa panettelua ja pikkusieluisuutta löytyy paljon ryhmästämme. Tontsa toki joi Juhannuksena paljon kuohuviiniä, että mahtaako se korreloida asian kanssa?
Tänään paikalle tuli artisticateringin Sini kätyreineen. Lisäksi kylttiryhmää ja vessaryhmää ja kaikkia tyyppejä pyöri alueella. Vanha ystävämme Välimaa tuli myös mukaan ja avusti telttaryhmässä tämän päivän trubaduurin risupartansa sateessa heiluen. Joakim, tuo nuori ulkovalaisija, oli ryhmineen myös paikalla. Hänellä oli tänään apunaan Saarikoski, joka on undergroundmusiikin kulttimies sekä Boy Saari, tuo valomiesten ylimääräinen lonkero. Saari on ollut asialla jo useita päiviä.
Ilksteri kävi ajamassa Mannia ja minusta oli mukavaa operoida tuon rakkaan kuorma-auton takalautaa. Haluan takaisin Mannin apukuskiksi.
Päivän kivoin asia oli, kun sähköryhmän Jarno tarjosi jäätelön. Sähköryhmään liittyi myös Knuuttila, tuo kiva kommunisti. Muita sähköryhmästä en muista nimeltä, koska olen vajaa.
Nyt lopetan. Huomenna taas.
-Nevis-
No comments:
Post a Comment