Provinssirock purkupäiväkirja osa 3

Tänään tuli taas sitä vettä taivaalta. Housuni kastuivat läpimäriksi ja vitutti. Vaihdoin shortsit ja puin vaivalloisesti sadehousut ja kumisaappaat; olin kömpelö ja jopa tavallista epäeroottisempi. Välittömästi tämän vaate-episodin jälkeen aurinko alkoi paistamaan kauhean lujaa; Jumala sai jälleen huvinsa. Olen vain Afrikan Tähden pureskeltu nappula elämän suurella shakkilaudalla.

Minä, Kode, Vainikainen, Hermanni, Petteri, Joakim ja hetkellinen vahvistuksemme Varasto-Tero purkasimme aitaa. Sitä oli niin jeesuksenlailla, että kivekseni nousivat järkytyksestä takaisin ylös. Vasta nyt suihkun jälkeen ne tippuivat turvalliselle normikorkeudelle, josta ne katselevat ihmetellen maailman irvokasta näytelmää. Muut pojat ajelivat taas niillä koneilla; voi sitä dieselin hajua: Aivan kuin Ardennien suuri panssaritaistelu oli Törnävän kenttä.

Jakkella ja Hietsulla on ollut stressin ja väsymyksen värittämät silmät. Haluaisin muuttua jääkarhun muotoiseksi kerrossängyksi, jonne heidät ottaisin ja silittäisin heidän päitään ja sanoisin: "Hys pojat, kuivatkaa kyyneleenne. Ottakaa tästä positiivisen jaksamisen nisää."
Ei meillä muillakaan pirteä olemus enää ole; saattaa käydä perkuli niin, että joku ampuu tai lyö meitä jollain esineellä päähän, koska luulee zombie-epidemian vihdoinkin iskeneen.

Minulla ei ole aamuksi kuivia kenkiä.

-Nevis-