Jurassic Rock - the final chapter & Provinssiraksa 2013

Jurassis Rock - the final chapter

Niinhän siinä taas kävi, että meidän piti myös purkaa rakentamamme festivaali. Se sujui omalla painollaan ja purkkien avulla. Mitään erityisen mainittavaa ei tapahtunut; paitsi se nauratti, kun katselimme Jaken kanssa lapsuuskuviamme. Näytin kuvan, missä olen Raatteen tiellä soppajonossa ja minulla on jäänyt kuulkaas julppi auki. Siinä kaukopartiomiehet naureskelevat ympärilläni natiaisen ajattelemattomuudelle. Jarkko näytti kuvan, missä on hän oikein Amerikoissa asti. Siellä Jakke vetelee Klondiken kultakaivoksilla tablettihaitarilla eloisaa laulua työmiesten iloksi. Kuvasta tekee hauskan se, että Jarkolla on yllään farkkuliivi, johon on itse kirjoittanut tussilla "Megadeath". Kaikkihan tietävät, että Megadeth kirjoitetaan ilman A:ta. Voi miten hassu poika!
Festivaalin purku sujui siis rutiinilla; mitä nyt Siekkinen sai itsensä imaistua aikapyörteeseen ja vietti 22 vuotta tanskalaisten Viikinkien parissa. Hän oli tosin poissa meidän ajastamme vain 2,16 minuuttia. Siekkinen on lähes toipunut koettelemuksestaan; paitsi ettei vieläkään ole tottunut syömään aterimilla.


Provinssirock 2013

Tänään lähti, saakuri. Provinssirockin varasto oli kesän jäljiltä vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Niinpä asialle piti tehdä jotain ja varastokökkä oli se kaunis ratkaisu.
Paikalla olivat Hietsu ja minä ja myöhemmin myös ystävämme Joakim liittyi mukaan ja yksi poika. Päivä alkoi heti hyvin, kun olin ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella laittanut oikein pipon päähäni. Välittömästi Rytmikselle päästyäni tiputin piponi teekuppini päälle. Seuraus: Teet lentelivät lintujen lailla pois kupista ja kastelivat piponi. Kylmä oli päähän sitten koko päivän.
Jakke, tuo riemumies, oli jostain skitsofreenisestä syystä ajanut kuuluisan partansa pois. En meinannut tunnistaa häntä. Toki hän on edelleen charmantin komea, mutta jokin oli vialla. Jarkko oli kuin Michael Jackson ilman Moonwalkia, kuin John Lennon ilman Yoko Onoa.
Kaikki maailman jumaluudet olivat meitä vastaan, sillä ilma oli todella inhottava. Satoi räntää ja tuuli. Paitsi silloin kun olimme kahvitauolla sisällä.
Hietsu kaatoi yhden levykasan ja sulki itsensä Manitou- merkkisen trukin ulkopuolelle hetkeksi. Minä sylkäisin omaan turvakenkääni. Ihan peruskamaa siis. Laittelimme puutavaraa ja käytimme trukin lisäksi jakoavainta ja rautakankea. Se rautakanki on nyt toistaiseksi hukassa.
Huomenna jatketaan tisupallerot.

-Nevis-