Jurassic Rock osa 2

Heräsimme maanantaina Jaken kanssa hieman väsyneinä. Vanhat miehet venyttelivät paperimaisella iholla varustettuja jäseniään. Ei muuta kuin katetrit irti ja töihin.
Aurinko muistaakseni paistoi ja taisimme poikain kanssa autot tyhjätä, jotain telttoja pystytellä ja löin minä yhden kiilankin maahan.
Päivän tärkein hetki koitti, kun me kaikkien jumalien hylkäämät ihmirauniot pääsimme samaan mökkiin; eli tämän vuoden Camp Purkissa asuva A1-ryhmä oli siis Jakke, minä, Kode, Siekkinen, Emppu, Joakim ja esimiehemme Petteri-Mies. Eero, Hepo ja tytöt olivat sitten viisaasti toisessa mökissä.
A1-ryhmämme lähti illalla äärimmäisen elintärkeälle asialle eli purkkia haimme niin saakurin tavalla joka mies. Purkin sisältämä juoma oli se pyhä nektari, joka kehomme intoutti fantastisiin työsuorituksiin pitkin viikkoa. Maanantai-ilta meni samoissa merkeissä kuin kaikki iltamme Mikkelissä. Eli purkkia mökissä, sitten saunaan ja uimaan ja sitten makkuria paistamaan nuotiolle. Siellä me yön pimeydessä höpisimme omiamme.
Menin Jaken kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, koskapa kukaan muu ei olisi kestänyt tuon karhumaisen miehen kuorsaamis-soundia; kuin ahma, joka syö Predatoria, jolla on suussaan konekivääri ja pierutyyny.

Tiistaina laitoimme kai jotain lippukoppeja ja jonkun teltan jonnekin. Samana päivänä paikalle pamahtivat myös Kivelä ja minun naapurin tyttö eli Emma-Lotta. Kyllä siinä kyydissä joku muukin tuli, mutten muista oliko se Anu vai mikä se oli. Illalla pelasimme rantalentopallo -nimistä peliä. Mainitsemisen arvoinen asia on myöskin se, että Siekkisestä paljastui oikea bile-eläin; hän on rauhallinen mies, mutta tilkankin tiukkaa viinaa saatuaan heittäytyy suoraan valokeilaan ja on jokaisen ihmisyhteisön keskipiste.

Keskiviikkona taisi tulla vettä. Osasin odottaa sitä. Nimittäin olimme Jarkon kanssa Raatteen tiellä taksvärkkipäivänä kantamassa ammuksia ja venäläisen piru ampui lapasestani etusormen irti. Tästä johtuu paljolti se, että aistin tänäkin päivänä sateen tulon sormellani tarkasti. Olimme myöhemmin Talvisodassa viihdytysjoukoissa. Jakke sai Mannerheimin ristin siitä, kun soitti etulinjan korsussa polkuharmonilla Black Sabbathin "Spiral Architectin."
Keskiviikkona Jakke otti minut oppipojakseen putkihommiin. Siinä sitten kaksi seniorikansalaista laittoi nippaan putkiteippiä, että soi. Kyllä minä lapiohommiakin tein. Ravintolapäällikkö Saku saapui myös samana iltana.

Torstaina Joakim ja Emppu, nuo hyvännäköiset lapsisotilaamme, menivät lavan pystytyshommiin. Siekkinen, tuon Savon käärimätön lahja, meni toisen lavan rakennukseen Johannan ja Merjan kanssa. En minä muista mitä me muut teimme.
Torstai oli historiallinen päivä. Nimittäin Johanna kysyi minulta: "Onko sulla Nevis heittää tupakkaa?" Heitin tuolle tytölle savukkeen ja sitten soitin äidilleni ja kerroin mitä oli tapahtunut. Nimittäin kuuteentoista vuoteen ei kukaan nainen ole minulle vapaaehtoisesti puhunut. Äitini kutsui suvun koolle ja leipoi suuren suuren pähkinäkakun juhlan kunniaksi.
Ylipäällikköjen kenraaliluutnantti Harri nakitti minut radiohaastatteluun kertomaan Jurassic Rockista ja festivaalityöstä yleensä. Valehtelin ja keksin päästäni kaikenlaista, koskapa en tästäkään aiheesta mitään tiedä. Teimme paljon ravintolahommia ja Välimaa, Anna ja Mari saapuivat iloksemme illansuussa mökkiimme .

Perjantaina heräsimme kaikki yhteen tahtiin kuuntelemaan antamaani haastattelua. Se oli kivaa. Sitten teimme kaikenlaisia työtä muistuttavia toimenpiteitä.

Jatkuu ...

-Nevis-