Provinssiraksa päiväkirja 9. näytös

Flunssa lähes selätetty. Vielä aamuisin on kehollani käynnistymisongelmia, mutta kyllä se tästä.

Edelliseen liittyen Joakim on nyt saanut flunssan ikäväksi vieraakseen kehonsa syövereihin. Joakimistä vielä sen verran, että tänään telttaa pystyttäessämme, oli hän viimeinen eli hitain joka kasausosuudella. Ai saatana, tuollaisesta häpeästä on vaikea nousta. Uskon kuitenkin hänen selviävän ehjänä persoonana läpi raksaamisen.

Emppu kävi lääkärissä. Hänen kylkeensä sattui ja vihloi niin kovin paljon. Lääkäri totesi kylkiluiden olevan kunnossa, joten Emppu sensuellisti hymyillen poistui ilman sairaslomaa takaisin työmaallemme. Hienoa Mika.

Meillä oli Hermannin kanssa lyhyt mutta merkityksellinen hetki. Hänen suunsa sanoi minulle: "Kyllä säkin saatana olet kuihtunut." Hänen silmänsä sen sijaan sanoivat: "Olet hienolla tavalla hoikistunut ja nyt älyttömän komea ja charmantti mies." Minä, vanha Michelin-ukkomaisella vartalolla kirottu liian isoperseinen muistiryhmässä kulkeva mies, olin otettu.
Minua vanhempi on kuitenkin Jakke, joka mielellään kertoilee tarinoita siitä, kun haki Alkosta Kossua Mannerheimin isoveljelle. Häntä vanhempi on Budo-Kari, jonka isoisä oli kala. Silti me kolme olemme sydämessämme nuoria pojankoltiaisia ja vartemmekin taipuu vielä tanssiin jos toiseenkin.

Tänään sähköryhmässä pyöri Knuuttila ja Rakkauden Jättiläinen: Mister Raninen. Huh, siinäpä kaksikko.

Elpä pyörähti auttamassa ja samoin jälleen Ilkkuri. Tulivat molemmat omina itsenään.

Jumala on muuten nyt todistettavasti olemassa; Koden autoon jättämä Vichy oli kuuma, mutta kaljat kylmiä.

Ihmisen ohutsuoli on noin seitsemän metriä pitkä. Lihasjännityksen vuoksi se on kuitenkin käytännössä paljon lyhyempi. Se on todella mutkitteleva ja onteloinen.

Näkökentässäni häiriköivät koko päivän Kode, Vainikainen ja Saku. Kylmäkaappeja meni niin saakurin paljon joka paikkaan.

-Nevis-