Provinssirock raksapäiväkirja 6. otos

Ja kyllä; kehoni taistelee vieläkin flunssan kourissa. Menen kaikesta huolimatta luontoon, työpisteelleni.
Kuskaan heti kärkeen Panun kanssa Robotin alueelle. Onneksi Robotti ei sano mitään koko matkan aikana. En tietäisi mitä vastata sille. 

Ja sitten:
Sirkusryhmämme jakautuu lähimpien esimiestemme suomenkielisten ohjeiden mukaisesti eri toimipisteille. 
Olen ryhmässä, jonka koodinimi on "Perhonen." Kode, Budo-Kari, Hermanni. Lauri ja minä. Siinä ovat laihat, mutta lähestulkoon riittävät eväät erilaisten työsuoritteiden loppuunsaattamiseksi.

Kaikki sujuu rutiinilla. Sitten alkaa Koneiden Kapina. Edistymisemme tiellä kirjaimellisesti on Pekkaniska H 25 TP X -henkilönostin. Budo-Kari, tuo mekaanisten moottorilla varustettujen olentojen selättäjä, tarttuu manuaaliin ja alistaa koneen tahtoonsa. Onneksi Kari on meidän ihmisten puolella; muuten sisällissota koneiden kanssa olisi melko todennäköistä ja joutuisin valita puoleni...

Kahvitauolla Kode tiputtaa kinkun lattialle. Kaikki pysähtyy. Koko Törnävänsaari hiljenee. Sika, jonka kehosta kyseinen kinkunsiivu on saatu, kääntyy haudassaan. Sieltä kuuden jalan syvyydestä possu huutelee: "Miksi? Mikset syö lahjaani, jonka kehostani sinulle annoin? Lattialla on osa minua, osa ruumistani ja eläinsieluani." Kodella ja meillä ei ole aikaa tällaiselle eksistentiaaliselle pelleilylle, joten palaamme työpisteellemme.

Juksaamme hyväntahtoisesti Koden kanssa Lauria, koskapa Lauri on meistä nuorin ja minä vanhempi herrasmies, jonka suihku on jo heikko. Kode taas on muuten vaan tollanen.
Annan Laurille koko viikon tärkeimmän työtehtävän. Niinpä hän hakeekin meille kolmelle mopedillaan Snickersit ja minulle vielä pienen Cokiksen. Se oli hyvin sijoitetut 3,50€ se.

Hermanni osoittaa minulle näyn, joka auttaa uskomaan elämän kauneuteen ja sen kaikenvoittavaan substanssiin: Siellä sorsaperhe paarustaa menemään ruohikon keskellä aivan lähellämme. Siellä Sorsa-Äiti vie poikasiaan kävelylle Äiti Maan vehreän ihmepuutarhan ihanassa labyrintissa. Ilonkyyneleet valuvat minun ja Hermannin sydänten poskia pitkin. Ai että! Elämä on niin kaunis asia!
Sitten tajuan kylmästi erään seikan: Sorsaperhe on tullut alueelle, vaikka joka puolella on "TYÖMAA ALUE. ASIATON OLESKELU KIELLETTY" -kylttejä.
Sorsaperhe on vaarassa. Joka puolella on raskaita useiden tonnien painoisia työkoneita ja raavaita raksamiehiä. Lähetän välittömästi Sorsa-Äidille telepaattisen viestin: "Käänny takaisin! Olette vaarassa! Äkkiä pois työmaa-alueelta. Emme voi taata turvallisuuttanne! ...Tai hakekaa edes huomioliivit raksakontista."
Sorsaäiti ei perkele vastaa, mutta he selviytyvät silti turvaan.

Jotain portteja kai nousi pystyyn jonnekin ja joku ramppikin. Jotain aitajuttujakin taisi olla.

-Nevis-