Provinssirock purkupäiväkirja osa 2

Tänään kävi niin, että alkoi satamaan ja minä astuin lätäkköön ja Kodelta kastuivat pohkeet. Vesi on Sudanissa erinomainen juttu, mutta Seinäjoen Törnävänsaaressa pirun keksintö.

Söin kolme jäätelöä. Ne olivat kaikki maultaan erilaisia. Tiedän; olen välillä tällainen villi hulluttelija.

Pojat ajoivat koko päivän sellaisilla koneilla, joissa on polttomoottori ja hydrauliikkaa. Siellä nuo nostimilla varustetut ajoneuvot pörisivät menemään, enkä voinut olla ihailematta miten taitavasti poikamme niitä käskyttivätkään; fantastinen robottibaletti oli käynnissä Törnävän kentällä. Sain henkisen erektion tuon jumalaisen näytelmän katselemisesta. Oikeaa fyysistä erektiota kun ei tässä porukassa viitsi kehittää housujen etumukseen, se saattaa puhkaista kaverin silmän; sellaisia työasentoja joudumme välillä näissä kenttäolosuhteissa ottamaan.

Tajusimme jälleen kerran Hermannin kanssa selkeästi luonteemme massiiviset puutokset ja virheasennot. Meistä ei tullut isiemme tavoin rekkamiehiä, vaan kannamme painavia esineitä paikasta toiseen. Valitettavasti kyseisen suorituksen tuomat älylliset haasteet ovat usein liikaa. 

Olemme laulaneet paljon. Varsinkin Kode on yllättänyt laajalla ääniskaalallaan. Myös muutama virsi on kaikunut metsikössä. Sieltä Taivaasta enkelit meitä ovat katselleet hymnien tulviessa pyhään tahtiin suustamme.

Menimme tänään päivällä Koden kanssa salaiselle tauolle; otimme perstupakat ja söimme Omaria Loungessa. Jäimme heti kiinni lähimmälle esimiehellemme. Tarinan opetus: Ei saa vastata lälläriin.

Petteri liittyi työseuraamme; hän oli fressi ja ihana ja kiva ja kiltti.

Epologi: Sielujemme duurikielet ovat viritetty äärimmilleen, henkisten housujemme henkselit kiristetty ja chakramme kirkastettu lupaukselle etanolipohjaisista tuotteista. Yritämme mahdollisimman nopeasti saada koko paskan kasaan ja pois ja juhannuksen viettoon. Pari päivää vielä.

-Nevis-