Provinssi 2019 osat 1 ja 2: "Hirviaita siittimeen"

Terve.

Täällä taas. Älkää kysykö miksi. Minä en tiedä. Ei anneta sen haitata, Nyt mennään:

Minun ja suurimman osan osalta Provinssi 2019 raksa alkoi eilen. En raportoinut eilen tiukan journalistiseen tyyliini, koska henkilökohtaisen elämäni matalikot nuoleskelivat henkisyyden laivani köliä. Alan ihan kohta, tuossa alempana, kertoa mitä tapahtui eilen ja tänään.

Tiistai

Saavuin paikalle aivan muina miehinä. Koko muu ryhmä oli jo Törnävän saaren kahviossa aamupalapäissään. Nyt seuraa tuttuun tapaan henkilöesittely:

Linnansaari: Rakennusesimies. Poikkeuksena viime vuoteen, hänellä ei ollut vahvaa päivämeikkiä. Huom! Tietyissä piireissä L´Orealin Blush Hush -meikkiä ei lasketa vahvaksi päivämeikiksi.
Johanna: Hänen suonissaan virtaa possuaidan salattu metalliseos. Raksakontin Prinsessa ja aikuismaisen tinttailun kuningatar. Hiusihminen.
Lauri: Kone-Lauri. Kaikki asiat, jotka haisevat dieseliltä, saavat hänen sylinterin muotoisen sydämensä soittamaan heleitä duurisointuja ylistykseksi polttomoottorin keksijälle Erich Von PoltMotorille.
Budo-Kari: Mies, joka rakastaa kurottajia ja kurottamista. Elävä legenda. Oli rakentamassa maapallon ensimmäistä festivaalia Joldovian meren pohjalle: Kalas and Planktons Festival oli jymymenestys; siellä diskottiin täysiä kidukset hytkyen.
Ilja: Mies, jonka kasvot näyttävät siltä kuin hän etsisi elämäänsä vieläkin sitä "omaa ihanaa peikkopoikaa, joka larppaa niin saatanasti."
Tuukka: Rastahiuksikas mietiskelijä, jonka murre pelottaa koko olemassolon herkkää multidimensionaalista kudosta.
Jaakko: Robocop-naamainen tykittelijä.
Huhtala Turbo-V: Mies, joka oli kanssani viime lauantaina samoissa polttareissa. Poistettiin ravintolasta, mutta pääsi katumuksen kautta takaisin. Hän on kuin yhdistelmä ala-asteen ainekirjoituksieni pahiksia.
Varasto-Jaakko: Lapsenkasvoinen trukkimies. Vakava tupakkakundi.

Lisäksi mainitsen ruokalan tytöt Netan, Annen, Nooran ja Leenan sekä Ramzi-miehen, joka tekee sitä sun tätä.  Epäilen vahvasti, että yksi heistä on vahinkolapsi.

Sitten on vielä minä eli Nevis. Yksi sana: TYYLI. Nimittäin sitä minulla ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan. Sen sijaan minulla on mitä suurin perse. Se on niin iso, että ensimmäiset kesätyöni tein elokuvateatterissa, jossa filmit heijastettiin makaaberin rumiin pakaroihini. Ja kuten WSOY-tietosanakirjassakin lukee nimeni kohdalla: Heikkolahjaisuus kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueille virtaa Neviksessä vahvana.
Kerron myös, että viime aikoina elämä on nyrkittänyt minua boobseihin. Psykofyysiset mustelmani johtuvat siitä, että minulla on mystinen olkapäätulehdus. On se haitaksi, mutta ei se mitään.

Asiaan:
Tiistai alkoi.
Koska olkapääni ei kestä tiettyjä nosto-asentoja, Linnansaari näki oikein ja pisti minut kuljetusryhmään. Jaakko oli ja on kuskina. Eli me kaksi olemme raksan tarkkisryhmä. Meillä on kaikki tarkkislaisten ongelmat ilman hituakaan heidän katu-uskottavuudestaan.
Arvatkaapa, uskolliset lukijani, mikä oli se objekti, jota aloimme kuljettamaan ensimmäiseksi? No tietenkin hirvi-aita! Simsalabim, saatana. Jaakon kanssa meillä oli uskomaton suunnitelma, täydellinen tekniikka ja kuolevaisen varovaisuus. Silti, nimenomaan silti, yksi hirvi-aitarullista asettautui työn tuoksinassa niin, että sen terävä piikki osui siittimeni kohdille. Vaikkakin siittimeni on mikroskooppisen pieni ja suloinen, onnistuin pelästymään kovasti. Jaakkokin katsoi vakavana vierestä.
Tajunnavirtahetki: Meillä on Jaakon kanssa upea ja kaunis ja toimiva kuorma-auto allamme. Atego -merkkinen kova luu, joka on täydellinen luksuspaketti joidenkin niiden paskapaskojen jälkeen, missä olen viimeiset kuusitoista vuotta istunut näissä hommissa. Edesmennyt Manni oli ihana ja sitä ei korvaa mikään; rakastan Mannia viimeiseen hengenvetooni. Silti tämä Atego on jo saavuttanut erityisen paikan sydämessäni. Nimeän sen tällä päivämäärällä "Herra Voi Miten Ihanaksi".

Koska saksalaiset voittivat toisen maailmansodan taistelun Operaatio Market Gardenin pitkälti ylivertaisilla organisaatiokyvyillään, otin ja tein pikkutarkan vihon HVMI:hin. Siitä selviää päivä- ja lineaarikohtaisesti kuljettamamme esineet. Olemme siirtäneet viime päivinä hirviaidan lisäksi mm. puuraakamateriaalia, penkkejä, tuoleja, tynnyreitä, aluetaideteoksia ja Dannyn surun Armin poismenon johdosta.
Tänään eli keskiviikkona lastasimme maalattuja puunkantoja. Kuten jokainen kädellinen hyvin ymmärtää, kantoja on kirotun vaikea kasata päällekkäin kustannustehokkaasti. Kehitin vanhana apukuskina lastaus-suunnitelman, laadin päässäni operatiivisen menettelytavan, punoin upean työjuonen. Varasto-Jaakko lastasi tarkasti visioni mukaan. Jaakko kirjaimellisesti yhdellä fyysisellä kosketuksellaan romahdutti kauniin unelmani kuorma-auton ihanasta pakkaamisesta. Jaakko on Anti-Midas; hänen kosketuksensa muuttaa kaiken ns.vituiksi.

Tiistaina Johanna, Ilja ja Tuukka ottivat vanhan työnkuvani eli hirvi-aidan pystyttämisen. Nostalgisena miehenä autoin asettamalla yhden (1kpl) rautalankaa hirvi-aidan kiinnitysprosessin aikana. Muuten lähinnä puhuin kovaan ääneen ja epäselvästi asioita heille. Tuo hupsujen triumviraatti oli saanut päähänsä, että pitää keksiä päivittäin sananlaskuja. Raportoin, jos joku keksii jotain verbaalisesti herkullista.
Edellä mainittu kolmikko on parin viime päivän aikana talkoolaisten kanssa pystyttänyt possuaitaa, suoristanut kontteja ja varmaan jotain muutakin. Kysykää heiltä. Helvettiäkö te minulta utelette.

Huhtala Turbo-V on heitetty esimiesten toimesta ns. kylttijunan alle. Tuo Huhtalan poika siis kylttejä ja niiden pystyttämistä miettii päivät pitkät.

Varasto-Jaakko pakkailee autoja trukilla peräaukko märkänä. Sellaista touhua se.

Lauri on ajellut koneilla. Erityisesti hän kunnostautui kauhalla myllertämään ja muokkaamaan planeettamme ulointa kuorta. Tämä kaikkien niiden tiedoksi ja nautinnoksi, joilla on vakava mieltymys horisontaalisesti orientoituneeseen maaperä-estetiikkaan.

Karilla on uusi punainen työtakki. Tämä varmasti siksi, että Kari on poikkeuksellisesti viimeisen vuoden aikana peseytynyt. Kurottajat eivät siis kykene haistamaan häntä kurottaja-ihmiseksi ja saattaisivat ilman selkeää näköhavainnointia tulkita Karin Madagascarilaiseksi puumangustiksi ja syödä hänen hampaansa kurottajien lastenkutsuilla.

Meillä ovat radiopuhelimet käytössä. Minun ja Jaakon kutsumanimi radiotaajuuksilla on Breaker-Breaker. Kari on Ten Four. Johanna oli muistaakseni 33100. Näin niitä festivaaleja rakennetaan, jumaliste.

Huomiseen!

-Nevis-