Hip hei.
¨
Raportoin teille tarkasti, ilman yhtäkään yksityiskohtaa hyljeksimättä mutta referoiden, viimeisen kahden työpäivän maagiset tapahtumat. Aloitimme eilen raksaamisen katkeran lyhyen juhannustauon jälkeen.
Eilen saapui uusia ihmisiä, jotka uskoakseni ovat kaikille teille blogistani tuttuja. Hirveän nopea esittely:
Sähkö-Jarno: Lempeä humalainen jakkihärkä-tyyppinen ratkaisu.
Damski: Itä-Suomen avattu lahja monelle bensiini- ja dieselkäyttöiselle koneelle.
Teemu R: Hoikka kitaristi. Haisee roolipelien nopilta, vaikkei pelaa roolipelejä. Hämmästyttävää, eikö totta?
Timo: Mies, joka oli aina ennen kuskina. Nyt hänellä oli noin 238 metriä pitkä kaulahuivi keskellä kesää. Hän on uhrannut tehokkuuden estetiikan kylmällä alttarilla.
Monia muitakin ihmisiä tuli, mutten heitä kaikkia muista tai heistä tohri kirjoittaa, ettei tule sitä satikutia.
Akun tehdas aloitti eilen lavan rakentamisen.
Johannalla oli synttärit. Lauloimme hänelle ja sitten saatiin kaikki jätskiä. Valittavina olivat seuraavat maut: Valkosuklaa-suklaa, Uuniomena-vatupassi ja vanha klassikko Savuporo-Pinippi. Otin ensiksi mainittua.
Jokipiin Mikko kävi kääntymässä alueella. Hän näyttää edelleen habitukseltaan 13- vuotiaalta pojalta, joka on nähnyt ensi kertaa tissit tv:ssä voitettuaan samana päivänä naapurinsa ns.Änärissä: lippis on vinossa, paidassa napit auki ja pippeli pitkänä.
Minä olin eilen Tontsan, Antin ja Teemun kanssa tekemässä rappusia ja laituria lossille. Kärsimme Tontsan kanssa valitettavan vesi-episodin, kun sinne jokeen tippui filmivanerit ja sitä(kin) kautta omanarvontunto ja vilpitön elämänhalu.
Minulla oli kaksi ihan hyvää ideaa. Toinen idea liittyi siihen lossin laituriin ja toinen oli tällainen: "Pitäiskö mennä jumalauta mehulle?"
Laitoimme myös ed.main. porukan kanssa Peikkosillan ojan tukkoon, ettei sieltä livahda sisään vihulainen, joka ei ole maksanut lippua festivaalille. Peikkosilta ei ole turhaan maineensa arvoinen, sillä sillan alla asuva Svante Bethlehem -niminen Peikko sieppasi ihan yhtäkkiä Teemun sielun ja teki siitä keittoa pienen pienille linnuille. Teemu R - Pienen pienet linnut 0 -1.
Muiden puuhista voin kertoa huippukohtina seuraavat: Damski parturoi nurmikkoa, Kari ajoi kurottajalla päässään yksi ajatus: "Jos minulla olisi varaa laittaa tähän saatanamoiseen vehkeeseen ohjuksia, niin minkälaisia ohjuksia ne olisivat? Kenties AIM-9 Sidewinderit?"
Se eilisestä.
Tänään hurjaan joukkoomme liittyi taas Kaunismäki, tuo puunaamainen luunaama. Esittelen muut henkilöt nyt:
Ystävämme Anna: Osittain ihana vuoristohylje.
Kimmo: Leprekauni-Tonttu ilman kultakolikkoja, omistaa ainakin yhdet kengät.
Kode: Mies, joka pystyy piiloutumaan hammastikun taakse. Yksi katse häneen saa uskomaan järkähtämättömästi evoluutioon ja siihen, että luontokin tekee pahoja virheitä.
Minä. Kaunismäki, Teemu ja Kimmo lähdimme painiskelemaan telttoja kasaan. Kode liittyi myöhemmin mukaan. Melko nopeasti urosten välinen ikiaikainen kilvoittelu sai diktaattorimaisen jalansijan välisessämme sosiaalisessa mikroverkostossa. Kaunismäki tarttui nitroihinsa, kun huuto alkoi. Kiroilua, paheksuntaa ja perusteetonta karjumista; kaikkea sitä, mistä suomalainen työmies on tehty.
Teltat nousivat rutiinilla pystyyn.
Kun Kimmo ja Teemu olivat yhdessä vaiheessa kahdestaan teltan sisällä, aivan kuin olisi kuulunut tissin imeskely-ääniä. Mutta juuri näin sen olla pitääkin. Kaksi voi hieman eroottisesti rentoutua, kun kolme muuta painavat duunia. Ei tässä mitään homoseksuaaleja olla, vaan herkkiä optimistisia elostelijoita.
Kode söi tänään lounaalla pelkän salaatin.
Telttatykittelyn jälkeen menimme Johannan kovan kurin alle. Asensimme possuaitaa pystyyn. Johanna oli meidän meluisan ja vauhkon miesporukan kanssa kuin Sigourney Weaver Sumuisten vuorten Gorilloissa.
Kode ajoi Tanskalaista trukkia ja myös hän koki sen muinaisen kirouksen; perkele, kun sillä on hankala määritellä kulkeminen eteen - ja taaksepäin. Tanskan kansainvälinen suuntanumero on + 45 ja sen suurimpia nähtävyyksiä ovat Legolandia ja Odensenssa asuvan Morten Andersen Christensenin lammas, joka osaa röyhtäillä kaikki pohjoismaiset aakkoset silmät kiinni.
Tänään Tontsa, Anna ja Antti koristelivat kontteja. Ruokatauolla meillä oli Annan ja Kaunismäen kanssa lyyrisen kaunis keskustelu, joka piti sisällään mm. peräaukot ja porttolan pyörittämisen villin lännen siipirataslaivassa, jossa Anna on Madame ja minä sekä Kaunismäki venyviä kirjanpitäjiä.
Kode ja Kaunismäki lähtivät omiin askareihinsa iltapäivällä.
Loppupäivän melodramaattinen farssiosuus tuli, kun jouduimme Kimmon ja Teemun kanssa purkamaan yhden aamulla pystyttämistämme teltoista. Väärin tulkittu Excel -taulukko maksettiin jälleen verellä suorittavalla portaalla.
Minä ja Teemu menimme lopuksi Tontsan ryhmää vahvistamaan. Minä olin tapani mukaan heikkolahjaisuuttani ja holistista pätemättömyyttäni kaikkien tiellä.
Jos haluatte mielikuvitella mitä muut ovat tehneet, niin lukekaa blogini aikaisemmat osat ja kyllä pärjäätte. Sen sanon, että tänään Ilja ja Lauri rakensivat erästä telinettä ja päissään heillä oli aivan liian pienet kypärät. He näyttivät siittiöiltä, jotka ovat ahmineet liian paljon toiveikkuutta munasoluun pääsemisen suhteen. Sirkukseenhan tuo kaksikko pitäisi saada piirakansyöntikisaan: The two amazing Sperm-Men eat the world.
Huomenna taas, perkele.
-Nevis-
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment