Provinssi 2019 osa 7: "Fysiikan armottomat lait"

Jepulis.

Unohdin kertoa eiliseltä yhden faktan; ruokatauolla ollessamme tuuli niin kovaa, että Tontsan lautanen lensi rinnuksilleni. Tontsa nauroi. Minulla oli huijattu olo.

Palataanpa sitten normaaliin narratiiviimme.

Jatkoin työskentelyä Tontsan ja Antin kanssa. Pohdimme päivän aluksi lempinimiä vatupassille. Vatskuliini vei voiton ehdotuksista.
Tajusin myös mitä suurimmaksi häpeäkseni, että minulla on ollut koko tämän vuoden raksan aikana eri pari hanskat! Toisen resorin väri on sininen ja toisen vihreä! Mitä hevonhelvettiä minulle on oikein tapahtunut, että olen päästänyt asian näin pahaksi? Mikä julma kosminen kohtalo minun lopulliseksi olemassaolokseni onkaan kudottu Paholaisen villalangoin ja Perkeleiden kutimin? Miksi minä? Onko tämä pohjattoman Syvyyden viimeinen tasanne; se päätepiste missä sijaitsee suurimman kärsimyksen alttari? Voi hyvät hyssykät, minulla on eri pari hanskat.

Kerroin teille eilen Tontsan ylimerkittävistä puutyökyvyistä. Kaikki miehet haluavat olla hän ja kaikki naiset haluavat kesyttää hänet. Jos Nooalla olisi ollut edes 0,98% prosenttia Tontsan puutyökyvykkyydestä, olisi Arkkiin mahtunut 23 014 enemmän eläinlajia. Miettikää sitä, kun menette illalla nukkumaan.
Olen Tontsaan verrattuna maan alinta limaa ja ruman aasin oksennusta. Tuo Jumalainen Puutyöhahmo näytti minulle paikkani tänään taas. Hän kritisoi erästä suoritustani virkkeellä: "Ei! Fysiikan laki! Se on fysiikan laki! Koita nyt tajuta!" Tajusin häpeissäni ja nöyränä polvillani, etten tajua puutöistä enkä fysiikan laista yhtään mitään. Niinpä leijuin huoltorakennuksen katolle tupakalle, koska en ymmärrä myöskään painovoimaa, eikä se näin ollen kosketa minua.

Kävin jossain vaiheessa Linnansaaren kanssa opiskelemassa erään Katajan teltan pystytystä, koska kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kyseistä objektia nähnyt ns.in action. Saatte ensi viikolla lukea raportin siitä, miten hyvin jäi Neviksen päähän esitetyt faktat. On vain kaksi vaihtoehtoa: Kunniakas voitto tai traaginen kuolema.

Olen unohtanut mainita, että blogistani tuttu Sipe on taas myös kuvioissa. Hänellä on aina mukanaan ihanan ovela hymy ja vegaaninen etuhiuksileikkuri.
Välihuomautus: Opetin tänään Johannalle psykoottisen kanakatseen ja keskustelimme hänen kanssaan tulevasta raksa-aiheisesta soolo-levystään.
Välihuomautus 2: Joakim ja Boy Saari olivat taas romanttisilla veneretkillään laittamassa kelluvia aluevalojutskia jokeen. Jos tilanne jatkuu näin emotionaalisesti lämpimänä, saamme odottaa helmikuulle rakkauslasta, joka on yhdistelmä Predatoria ja Aake Kallialaa.

Ruokatauolla söimme samassa pöydässä Iljan ja Huhtalan Turbo-V:n kanssa. Tajusin, että Huhtalan poika on komea kundi; hän näyttää aivan Kevin Costnerilta, joka on näköalahississä pidätyskyvyttömien vanhusten liiskaamana naama tiukasti lasissa. Turbo-V oli painanut duunia kylttien kehikoiden kanssa, Ilja oli painanut duunia vain periaatteessa. En minä osaa kertoa muiden työnkuvista muuta.
En minä jumalauta tiedä tarkasti mitä muut työkaverini tekevät! Kukaan ei kerro työpäivästään! Minulle ei anneta informaatiota! En ole meedio, enkä telepaatti. Koita tässä nyt sitten kirjoittaa uskottavaa päivittäistä raporttia Provinssi 2019 -festivaalin rakentamisesta, kun en tiedä faktoja. Enhän minä nyt voi jumalauta alkaa keksimään päästäni näitä juttuja!!!! Se on selvä. Tilanne on täsmälleen sama kuin Bastiljissa vuonna 1789. Olin silloin Bastiljin vankilassa huonesiivoojana ja kun vallankumoukselliset lähestyivät linnaa, kysyi vankilan johtaja, että montako on tulossa. Minä vastasin: "En tiedä! Minulla ei ole kiikareita!" Vankilanjohtaja kuvernööri markiisi Bernard-René Jordan de Launay huusi epätoivoisena:"Tuhoontuomittuja! Olemme kaikki tuhoontuomittuja!" Minä vastasin: "Totta. Minulla on pölyhuiska hukassa. Jo kolmatta päivää."

Huomiseen.

-Nevis-