Päivää, että pätkähti.
Tänään kohtalonani oli liittyä Tontsan ja Antin ryhmään. He olivat saaneet nimen Terassipojat. Eli terassia siellä puusta rakennettiin.
Kerrotaan nyt heti alkuun, että Tontsa on koko universumin ja kaiken ihmiskunnan historian paras ja etenkin pikkutarkin puuseppä. Aina kun hän kiinnittää yhdenkin puupalan toiseen puupalaan ruuvilla kiinni, pieni Enkeli saa siivet selkäänsä Paratiisin vehreillä ja tuskattomilla kentillä. Tontsan tekemät ratkaisut puutöiden parissa vaikuttavat Maan magneettikenttiin ja aiheuttavat muutoksia vuorovesissä. Tontsan porankäyttötaito ja puunveistotöiden täydellinen hallinta saa viljasadot kasvamaan. Sikiöt ympäri maailmaa pyörähtävät kohduissa kääntyäkseen korva kohti Tontsan puutöiden aiheuttamaa mitä fantastisinta kalsketta ja sihinää. Tontsan transsendenttisen nerokkaat suunnitelmat puun manipuloimisen parissa ovat niitä Pyhiä Kääröjä, joita Universumin Salaiset Valtiaat lukevat iltasatuinaan hämmästyksen ja puhtaan ilon kyyneleet silmissään.
Minä en osaa vittujakaan puutöitä. Antti osaa kyllä. Mutta Tontsa on itse Perkele puun parissa. Siksi nimesinkin hänet The WoodMasteriksi. Mieleeni kumpusi päivän aikana virsiin verrattavana hymni "We are the Minions of The WoodMaster." En saanut Anttia mukaan laulamaan.
Eli minä käyttelin vasaraa, porasin hieman ja kannoin puutavaraa sinne tänne tuolta ja täältä. Pari nöyrää ehdotusta minulla oli. Ei siitä sen enempää.
Tontsa, tuo jumalaton Porilainen, piti tiukkaa kuria. Hän ruoski minua henkisesti lauseilla kuten "Ai ai ai..." ja "Älä saatana noin".
Jos joku haluaa kuulla siitä terassista, niin voin kertoa, että sen sisältämä puu- ja ruuvimäärä on rahaksi muutettuna Tanskan bruttokansantuotteen arvoinen. Tanskan väkiluku on 5 707 251 ja siellä asuu mies nimeltä Skygge Nyggehus Baldsstrem Avidsen, jonka koira nimeltä Lyykke Logge Bams kärsii tällä hetkellä pahasta ripulista. Siellä on saatana matot paskassa ihan koko ajan.
Tänään eräällä tauolla heittäydyin nostalgiseksi ja pohdin vuosiani festivaalirakennuksen parissa. Vanha kehäkettu Boy Saari liittyi joukkoon muistelemaan ja tajusimme olevamme murtuneita sieluja näissä hommissa. Innostus on kyltynyt, elämänterä tylsistynyt. Hymymme ovat selkäytimestä lähtevää näyttelyä, joilla selvitä sosiaalisissa työtilanteissa. Naurumme on kuolemaantuomittujen ilotonta naurua, jolla täytetään tyhjät kohdat keskusteluringeissä.
Näin Boy Saaren myöhemmin romanttisella veneretkellä Joakimin kanssa. Uskon heidän keskustelleen Joakimin arvokivin koristellusta kultahampaasta ja Boy Saaren vakavasta kiintymyksestä laivareissuja kohtaan. Näin hymyn Saaren kasvoilla....oliko se aito?
Minä en tiedä mitä muut tänään tekivät, joten tukeudun vain näköhavaintoihini. Johanna kävi kaupassa ja otti teräsuojuksen irti moottorisahasta Tontsaa varten. Ilja kävi vain kaupassa. Tuukka ja Linnansaari ajoivat autolla ja toivat tikkujätskit. Jaakko käskytti kuorma-autoa ja hänellä on nykyään minua uudempi, parempi ja hyvätuoksuisempi apukuski Salla. En tiedä muuta asiasta. Huhtala Turbo-V ja Juho kuuntelivat musiikkia ja naureskelivat.
Kari se pojjat tykitteli kurottajalla tapansa mukaan. Kun katselin välillä hänen ajavan ohi, muistelin liitukauden Maastricht-vaihetta, jolloin järjestettiin ikimuistoinen Dudestock -festivaali. Kari oli siellä jo töissä ja koska kurottajat odottivat vielä keksijäänsä, Kari ajeli Tyrannosaurus Rexillä. Karilla oli valjaat sidottuina T-Rexin pieniin käpäliin ja sitä kautta Kari ohjasti murisevaa ajoneuvoaan. T-Rex haisi paljon, mutta sen suuhun mahtui kerralla 22 kuormalavaa. Polttoaineenaan T-Rex käytti Hadrosauruksia ja Edmontosauruksia. Kari käytti polttoaineenaan juustosämpylöitä, pullaa ja appelsiinikiljua.
Huomiseen.
-Nevis-
| pimpelipom vaan |
No comments:
Post a Comment