Provinssi osat 12,13 & 14: "Täällä on kuollut mädäntynyt lintu"

Heippa.

Tässä on ollut sen verran melskettä ja menoa, että referoin viime päivien tapahtumat lyhyesti, uhraamatta kuitenkaan raportoinnin tarkkanäköisyyttä ja journalistista lahjomattomuutta.

Keskiviikkona oli pitkä ja vaikea päivä. Viimeisenä päivänä ennen festivaalia kun pitää tykittää hirveästi asioita pystyyn ja kovasti oli kesken kaikki muutkin asiat.
Olin Tontsan ja Koden kanssa asentamassa vielä yhden kaiteen lossin toiseen laituriin. Puuta ja ruuveja on sielläkin nyt enemmän kuin omakotitalossa. Sitten rakensimme Carlings -lavan mikserikopin lattian kuormalavoista ja vanerista. Sen jälkeen muistikuvani alkavat olemaan hataria. Uskoaksemme teimme aidan korotuksia, barrikadin välien tukkimista ja sen sellaista.
Muu porukka pystytti ravintoloiden aitoja ja barrikadeja; viimeisiä kylttejä asennettiin. Oli kova hätä ja yleinen paniikki, mikä on huono, koska se vain hidastaa asioita.
Minulla oli lounastauolla henkilökohtainen tärkeä ja iso hätä, kun tajusin olevani vegelinjastolla! Ei! Miten päädyin sinne epähuomiossa? Mikä kirottu kohtalo! Silmissäni sumeni ja nitropurkki kalisi tärisevissä käsissäni. Selvisin vain juuri ja juuri. Lisäksi hukkasin sytyttimeni jossain vaiheessa iltaa ja koska olin aamulla kiireessä laittanut ainoat bokserini ylleni, olivat ne koko ajan epämiellyttävällä kierteellä kaikkein pyhimmässäni eli peräaukossani. Koko ajan sai saakuri vedellä niitä pois sieltä; oli hirveän vaikeaa.
Yöllä koko porukka lähti aitaamaan S-Marketia ja sulkemaan tietä. Siinä sitä oltiinkin sitten taas. Menin hakemaan meille tuotantorekasta vettä, mutta siellä oli vain kasa tyttöjä, jotka nauroivat minulle ja osoittivat ainoaa vesipulloaan. Sihisin heille kuin käärmeet, koska ihmisyyteni hauras verho oli riisuttu pois sillä hetkellä.
Sinä yönä vedettiin pitkään. Eräs yksityiskohta: Jarno tiputti raksaleirillä ruuvilaatikon ja ihan kaikki ruuvit lensivät maahan. Ihan kaikki; ei yksikään pelastunut.
Toinen yksityiskohta: Turbo-V oli niin väsynyt, että halasi minua. Olen mitä kammottavin olio, joten voitte päätellä miten uuvuksissa Turbo- V oli.
Koden merkittävin panos oli se, kun hän väsypäissään hieroi kakkosnelosella maata ja totesi: "Jonkunhan tämäkin on siivottava."

Torstaina jotkut jatkoivat samoilla silmillä, minulla oli virkistävät kahden tunnin yöunet alla. Kaikenlaista sitä tehtiin. En muista enää, että mitä. Jossain vaiheessa jotkut lähtivät nukkumaan ja minä jäin raksapäivystämään yövuoroon ainakin Koden, Karin, Jarnon ja muutaman muun kanssa. (Johannan ja Iljan työvuorot ovat mutkikkaita kuin Boa-käärmeet.) Uutena kaverina päivystykseen tuli Herra Laari, jota ympäroi kiusallisen hiljaisuuden aura.
Kaikenlaisia päivystystehtäviä riitti pienistä korjauksista aitojen pystyttämiseen.
Torstaista sen verran, että koska raksaleirimme on nykyään hirveän tyly ja huono paikka, niin Tontsa rakensi baden-tuolin. Se oli koko festivaalin järkevin ja paras työsuorite. Minä hieman koristelin telttaamme mm. asentamalla sinne Pisan kaltevan tuhkiksen ja Kode rakensi hirveän kivan istuimen.
Tuon päivän yönä siirsimme pääkentän barrikadiaita-linjaa ja sitä kautta myös muitakin asioita. Kyllä oli kuulkaa innostunut tunnelma. Kuten sodassa, strategiset perus-suunnitteluvirheet maksetaan verellä suorittavalla taholla.

Perjantaina oli hieman hiljaisempaa päivystyksessä. Sehän menee niin, että kun jokin päivystystehtävä saapuu meille asti viestinä, on se kulkenut monen ihmisen kautta ja siihen on tullut disinformaatiota valtavasti ja silkkaa pakokauhua 150% lisää. Useimmat meihin kohdistuvat yhteydenotot ovat työsuoritetasoltaan hyvin keveitä. Jotkut ovat täysin turhia. Tässä kaksi esimerkkiä eilisyöltä: "Baarin sisäänkäyntiin ilmestynyt kuoppa" ja "VIP:in wc-portaissa laudoitus hajoamassa". Ensimmäisessä oli kyse siitä, että maassa oli luonnostaan hirveän pieni matala paikka ja toisessa siitä, että kuormalavan sivusta oli irronnut puolen sentin kokoinen pala puuta.
On niitä oikeitakin päivystystehtäviä. Korjasimme yöllä kaatunutta/kaadettua aitaa. Eräässä tapauksessa Ilja sekoili jotain ja heitti aidanhelan suoraan mädäntyneen linnun ruumiin päälle; sieltä oli Iljan kiva sitä noutaa. Menimme nauraen katsomaan tätä asiaa ja samassa ranteeni osui Koden siittimeen. Tuntoaistini perusteella siellä on sellainen 86 -senttinen veijari; kuin jonkin muinaisen rakkaustuomarin osittain taipuisa kumivasara. Kode ei itse huomannut ranteeni ja hänen siittimensä kohtaamista yössä, joten olen hieman huolissani kaverin tuntoherkkyydestä.

Nähdään taas.

-Nevis-