Provinssi 2018 Tiistai

No niin.

Pidemmittä kirjoituksitta aloitan raportoinnin tämän päivän työsuorituksista:
Johanna siivosi raksakontin; jos hänen taitonsa olisivat seisova pöytä, olisi siivoaminen ankanmaksassa marinoitua hummeria. Sipe-lius toimi käskevänä äitihahmona talkoolaisille ja heidän kanssaan tuo höpönassu asensi pystyyn possuaitaa ja vp-aitaa. Minotauros Pekka Hautala kiillotti ojia.
Kuten tottuneet lukijat tietävät, Kari ja Lauri nostivat ja siirsivät esineitä mahtavilla koneillaan. Lauri on sen verran istunut erilaisissa koneissa myös, että dieselhöyryt ja alituinen täryytys ovat tehneet hänen siemenensä väkeväksi. Lauri saa välittömästi kolmoset, kun päättää tehdä lapsen tulevan vaimonsa kanssa. Laurin väkevä konekuskin siemen kiihdyttää ja muuntaa hänen tulevan vaimonsa kohdun Super-Kohduksi, jossa lapset kasvavat kolmessa viikossa ulostulokuntoon. Laurilla ei tietääkseni ole naista, että jonoon vaan pimut.
Juho nähdäkseni oli jonkun ryhmän kanssa laittamassa jotain aitaa jonnekin. On niin paljon kuitenkin työsuorituksia tämän kokoluokan festivaalin rakennuksessa, että moni asia karkaa huomiokyvyltäni. Se ei auta asiaa, etten ole niinsanotusti se stripparin parempi tissi.
Tontsa rakensi Tuukan ja Antin kanssa puusepän taitoa vaativaa kävelysiltaa VIP-telttaan. Antti on sellainen kaveri, jolla on hoikka, kiinteä ruumiinrakenne. Tontsa itse kuvaili ryhmäänsä näin: "Antti ja Tuukka ovat molemmat kovia tekemään käsillä ja muullakin keholla. Antti ratkaisi myös moottorisahanterä-aivopähkinän." Itse kuvailisin tuota ryhmää yhdellä sanalla: Pikkutarkat elämän osittain traumatisoimat Söpökorvat.

Viime päivinä melodramaattisena kastraatio-ahdistuksena radiopuhelinliikenteessämme on ollut se, että Harmaa Kyrpä ei ole saapunut tilauksesta huolimatta. Luonnollisesti etenkin tuotantopäällikkö Ville on ollut käärmeissään. Kerran hän lensi mieliharmista propellihattuineen troposfäärin yläpuolelle.
Niin se Harmaa Kyrpä: Kyseinen esinehän on sellaista kamalaa muovimattoa, jota ei ole ihmisen kiva käsitellä. Ja kyllä; käytämme työmaalla radiopuhelimia helpottamaan ja nopeuttamaan työsuorituksiamme. Tämän innovatiivisen ja täysin ennenkuulumattoman keksinnön lanseerasivat Provinssiraksalle aikoinaan hyvä ystäväni ja silloinen varastopäällikkö Jakke ja minä. Paukuttelen tässä henkisiä henkseleitäni ja puhaltelen savua täysin kuvitteellista sikariani imien.

Linnansaarella oli tänään taas upeat silmämeikit, mutta puuterista hän oli luopunut turhana. Linnansaaren vaimolle voin faktana kertoa, että kyseessä on erittäin tasokas porilainen "The Mystic Masculine Experience" -luomiväri ja kajaalisetti, joka ei valu kuin sateessa, itkiessä ja pizzaa syödessä.

Nyt minä kerron minun henkilökohtaisesta työpäivästäni kuten minä sen koin. Koska satoi tänään inhottavalla tavalla, pääsimme teltan sisälle sekoilemaan. Minä, Joni ja Kilva-Ilja menimme sinne rakentamaan narikkatelineitä Leyheristä. Myös Kari ja Lauri tulivat auttelemaan kivasti. Kaikille löytyi työtehtävä ja ihanasti sujui se. Asiaa tietämättömille referaatti: Kyseessä ovat kuin isot alumiiniset hoikat legopalikat, jotka kiinnitetään toisiinsa okulaaris-raajallista kordinaatiota ja vasaraa hyväksikäyttäen. Sitten puiset narikkalapputelineet asetaan oikeille paikoilleen ja poralla kiinni. Simsalabim.
Tarkkuutta vaaditaan hieman, joten vatupassi oli myös käytössä. Vihaan kaikkia työkaluja, koska niillä tehdään töitä ja olen enempi vapaa-ajan ahkera viihtyjä, mutta Laurin vatupassi oli aivan ihana! Siinä on magneetti ja se on väriltään harmaa; aivan kuten geriatrikon paperinohut ihonikin. Onneksi vessassa käyminen ei kestä kauaa, koska olen tottunut avannepussin vaihtaja. Usein hyräilen samalla itsesäveltämääni lorua: "Uusi pussi tilalle, vanha pussi ulos. Pussissa näkyy ruuansulatusjärjestelmän kuona-aineiden tehokkaan käsittelyn pelottava tulos."

Seurasi lohduton hetki, kun Jonin ja Silja-Iljan kanssa olimme työmoraalisista syistä pakotettuja jatkamaan kesken jäänyttä aidan tukemisprojektia. Märkään metsään kävi poikain tie ja siellä ahersimme. Muistatteko kun kerroin, että Jumala tappaa pienen koiranpennun joka kerta, kun rautakanki osuu kiveen? En kertonut, että jos rautakangella lyö puiden juuriin, niin Jumala syö enkelivauvalta salaa vanukkaan Paratiisin jääkaapista. Ilman vanukasta jäivät tänään: Herediel, Rafaelos, Nathaniel, Ofedel, Ebrimiem ja Teppo.

Päivän lopuksi kysyin Minotauros Pekka Hautalalta, että miten työpäivä sujui. Hän vastasi: "Ihan hyvin, mutta en halua olla nimeltäni enää Minotauros Pekka Hautala. Olen nykyään Minotauros Pekka Hautala-Martti Ahtisaari."
"Mitä jumalauta? Et voi olla Ahtisaarikin nyt. Hän on oikea henkilö. Entinen presidentti, sellainen lihava poika.", protestoin.
"Minä itse päätän nimestäni! Muuten pusken sarvillani haimaasi."
"Asia selvä.", totesin.

Huomiseen.
-Nevis-