Provinssi 2018 Ti ja Ke "Los Putas Locos ja Marttilan grilliseura tappelivat taas. Siksi ambulanssin sireenit soi."

Heippa.

Taas lähti. Nimittäin Provinssin raksaaminen. Täällä sitä vain vielä ollaan. En tiedä miksi.

Asiaan:

Aloitetaan välittömästi raksahenkilökunnan esittelyllä.

Linnansaari: Raksapäällikkö. Lähtöisin Ähtäristä. Epäilen, että eläinpuistosta karannut.
Johanna: Tukkatyttö.
Sipe-lius: Tyttö. Kiva.
Timo: Kuski. Joviaali.
Teemu R: Työharjoittelija. Wanna-be Kosminen Messias.
Lauri: Nuori mies, jolla jöpöttää, kun haisee diesel ja mikä tahansa moottori ärjyy villisti vieressä.
Ilja-Hilja: Ajelee kaikenlaisilla polttomoottoriesineillä. Muutti pois Helsingistä=hyvä.
Jaakko S: Ihmiseksi muuttunut puu-ihminen; ei kuitenkaan Pinokkio. Varastomies.
Budo-Kari: Muinainen demoni Babyloniasta. Tykkää kurottajista ja kurottajat tykkäävät hänestä.
Ja minä: Olen kuin Salvador Dalin suunnittelemat esineet; käytännössä lähes hyödytön, mutta mieletön estetiikka.

Tiistaina tapahtui seuraavaa:

Aamupalalla huomasin, että Teemulla oli King Diamondin t-paita ylävartalonsa lohdullisena verhona. Olin heti pahana, että noin hienon vaatteen oli pukenut mies ylleen raksahommiin, saatana.

Aamulla ei ollut vielä hunajaa teehen laitettavaksi ja mainitsin siitäkin. Olen kova mainitsemaan asioita;  syytän egoistista luonnettani ja sitä, että hävisimme lastentarhassa yhtä lukuunottamatta kaikki lumipallosodat ruotsalaisille. Syynä oli meidän suomalaisten miehistön julkean vähäinen määrä.

Työpäiväni alkoi sillä, että hyppäsin Timon ja Teemun kanssa kuorma-autoon ja sillä huristelimme Rytmikselle hakemaan kuorma-lavoja. Autossa oli c-kasettisoitin, joten hain sinne musiikiksi Piisami Levyistä Billy Oceanin ja Bonfiren teokset. Auton soitin oli kuitenkin paskana=voi voi voi. Jaakko tykitteli varastolla puinen ilme kasvoillaan.
Lauri ajeli koneella, jonka kauhassa oli Äiti Maata runsain mitoin. Kari kuljetti erinäisiä tavaroita sieltä täältä tuonne tänne. Johanna ja Sipe tekivät jotain, jota en nyt tässä muista. Linnansaari oli paketti-autossa tyyliin helvetisti: Uskon, että hän salaa välillä meikkaa siellä saadakseen raksaryhmän aisoihin paremman ulkonäön turvin. Toimiihan se osittain.

Kuljetusryhmämme haki Rytmikseltä seuraavaksi hirvi-aitaa ja seipäitä sekä jonkun sisusteen.
Niinhän siinä kävi, että Linnansaari toimi giljotiinin tavoin ja irroitti elämänhalultani pään: Hirvi-aitaa tuli minun pystyttämän.
Tilanne keskeytyi, kun festivaalialueelle saapui kontteja. Niissä on se, että ne pitää laittaa universumin kanssa balanssiin, ettei niitä bäkkärinään pitämien esiintyjien virtsa valu toisesta reunasta toiseen. Puupalojen, okuularisen havainnoinnin ja lopuksi vatupassin avulla kontit laitetaan suoraksi. Konttiasioissa meitä oli minä, Kari, Johanna ja Sipe-lius.

Autoin välillä Lauria asioista mitä muinaisimmassa: Isoja kiviä siirtelimme käsin. Viimeksi sain yhtä isoja lohkareita käsiini, kun puristin maailman isoimman härän kiveksistä hengiltä ollessani härkätaisteluareenalla Espanjassa työharjoittelussa seiskaluokalla.

Jatkoin kiviepisodin jälkeen hirvi-aidan parissa kärsimistä. Siinä oli Kari mukana ja tytötkin. Olen muistaakseni joskus muinoin blogissani maininnut hirvi-aidan pystyttämisen moninaiset työvaiheet, joten en toista itseäni. Ensimmäinen työvaihe on kuitenkin se, että seipäille lyödään maahan rautakangella reiät. On mitä hirmuisin asia, jos rautakanki kolahtaa maan sisässä olevaan kiveen. Lisäksi Jumala tappaa pienen koiranpennun joka kerta, kun niin tapahtuu. Eilen menehtyivät seuraavat koissunpennut: Muffe, Santeri, Pepi Ahlström, Ulpukka, Äidin pikku haistelija, Körme Asvi, Kukkaviikko ja Mister LaserRobot XX.

Lauri lähti jossain vaiheessa tiistaina muihin töihinsä ja Hilja-Ilja tuli paikalle.

Johanna on lopettanut tupakanpolton ja tuntuu, ettei tämän tapahtuman myötä missään ole mitään järkeä. Hän kun oli mitä mainioin tupakkamies!


Tänä päivänä kävi näin:

Timo ja Teemu toivat kovasti tavaroita alueelle. Hilja-Iljalla oli kurottaja allaan. Tytöt ottivat talkoolaiset korkokenkänsä alle ja pystyttivät heidän kanssaan possu-aitaa.
Minä ja Kari jatkoimme hirvi-aidan parissa. Kätemme kuoriutuivat kirjaimellisesti verille. Se meni rutiininomaisesti, mutta yhden kerran oli koirankakka liian lähellä meitä. Kakka oli liian lähellä.

Lavetti-auto saapuili. Kari ja Ilja sen sisältöä purkasivat. Kontteja saapui lisää ja kyllä te tiedätte.
Loppupäivä meni vielä hirvi-aidan julmassa syleilyssä. Siinä oli minä, Kari, Johanna, Sipe-lius ja Hilja. Tyrin ja löin Sipe-liusta aidalla päähän. Kyseessä ei ollut misogynistinen mielenilmaus, vaan mainio osoitus heikkolahjaisuudestani.

Ruokatauolla voitelin peukalooni, vaikka leivälle oli koko margariiniklöntin tarkoitus mennä. Viimeksi voitelin jonkun peukaloa, kun olin kannibaaliheimo Unts-Wahojen vankina. Ennen pakoani, ehdin opettaa heille vain yhden lauseen Suomea: "Keke Rosberg kasvatti itselleen jumalauta pojan, joka ei puhu suomea."

Nähdään.
-Nevis-