Provinssi 2016 osa 18: Päivän teema: Bil

Jaha.

Mennään heti asiaan. Minä valehtelin teille eilen julkeasti, koska ymmärsin asioita jälleen kerran väärin. Nimittäin Linnansaari teki uskomattoman zombie-comebackin ja tuli tänään töihin kanssamme. Ja Lauri, tuo moottoreilta ja valkovenäläisiltä haiseva rippileirinuori, oli eilen kyllä töissä muutamia tunteja. Hän purkasi Jokipiin eli Herra Sian valtakunnassa eli Camp Provinssissa Snoozyjä, jotka ovat sellaisia kurottajamiehen kannalta hirveitä mukateltanpaskoja. Lauri kävi myös eilen jumaliste baarissa; olimme Koden kanssa erittäin kateellisia, sillä kyllä tähän henkiseen tilaan viina nyt maistuisi. Viina ja lottovoitto.

Käydään tämä päivä läpi nyt ensin tylsien juttujen osalta eli seuraa nopea katsaus työtehtäviin. Johanna ja Anna purkasivat ainakin kylttejä mikä on homojen hommaa. Minulla ei todellakaan ole mitään homoja vastaan, mutta ylimääräistä kylttien purkua vastaan kylläkin. Lapsellisen huonot työkalut olivat tytöillä siihen touhuun ainakin aamupäivän. Talkoolaisia heillä oli apuna siinä. Possuaitaakin vissiin pakattiin.
Budo-Kari veti kurottajalla ne kaksi korkeaa konttia saaren lipan alta pois; minä avitin hieman kakkosnelosen pätkällä ja huusin kaksi virkekokonaisuutta radiopuhelimeen eli olin turha tekopyhä paska.
Linnansaari ja Juho purkasivat vaneriaitaa ja Mr.Linnansaari-Newborn laittoi myös invaramppeja kasaan.
Kimmo sai työpariksi Kastraatti-Laarin, joka oli viime vuonnakin pari päivää purkuraksalla. Heillä oli myös pari talkoolaista muassaan. Kimmo oli niin onnellinen mies, kun sai purkaa rakastamaansa erittäin turvallista ja hyppelyn kestävää jokiterassia, joka ei koskaan ikinä voi mennä rikki. He siirtyivät sitten myöhemmin suihkukylän paloiksi saattamiseen; mukaansa he saivat Budo-Karin, jonka oikea etunimi on Kari. Hänen toista nimeään en tiedä, mutta heitän valistuneen arvauksen, että se on Kynsilakka.

Poria ei saatana ollut tarpeeksi kaikille, joten kaupasta joku poika lähti hakemaan poraa sitten. Valitettavasti tuo henkipatto suoritti ostoksensa Biltema -nimisestä lastenleluliikkeestä ja saimme sitten ihanan sinisiä leikkiporia. Ne ovat vähän niinkuin dildoja heteromiehen käsissä; kova surina kuuluu, mutta mitään kivaa tai helpottavaa ei tapahdu.
Kode ja minä suoritimme seuraavien esineiden kuljetuskuntoon laittoa: Pieni narikka, mainoslayherit ja kolme lippukoppia. Kyllä sitä jotain muutakin ruuvailtiin ja kannettiin, mutta ei pysty kertakaikkiaan enää muistamaan että mitä. Johtunee paljolti siitä, kun vuonna 1944 olimme lukion ykköseltä luokkaretkellä Kuuterselässä. Eihän siellä saatana mitään harvinaisia lintuja ollut (kuten luokanvalvojamme Holger Haara-Perushyppy oli väittänyt), vaan lentopommitushan siellä oli käynnissä. Juostessani hakemaan bussista Rocky 4 VHS -elokuvaani turvaan, kompastuin luokkatoverini Ritari Ässä- reppuun ja kädessäni olevat lyijykynä ja vihko tunkeutuivat sieraimestani sisään; Michael Knightin liikkumaton hymy ivasi suurelinonnettomuuttani. Niin kova oli kaatumiseni voima, että muistiinpanovälineeni survoutuivat frontaalilohkoni taakse asti, jossa ovat tänäkin päivänä. Voin lainata kynää koska tahansa, mutta itse pitää se sieltä luusahalla ottaa.
Kyllä oli kuulkaa taas yksitoikkoista minulla ja Kodella työhommat; ruuvaa irti, vasaroi irti, tiputa, kanna, pakkaa. Sitä se oli koko ajan. Kode nyt onneksi pääsi edes lippukoppien katoille seikkailemaan.

Sitten päivän iloisempiin uutisiin. Johanna luuli lounastauolla vesikannua salaatinkastikekannuksi ja kaatoi koko lautasensa täyteen vettä. Nauroin hänelle. Se oli kivaa.
Kode pohti sitä, miksei ihminen voi siittää itseänsä; se kun tekisi asioista yksinkertaisempia. Sanoin, että jos katsoo meitä kahta, niin siinä on perkeleen hyvä syy. Eihän sitä nyt voisi ottaa vastuuta inhottavasta pikku äpärästä, jonka molemmat vanhemmat ovat minä itse. Toki jos saisi itsensä humalassa raskaaksi, niin ei voisi kuin itseänsä syyttää. Se olisi peiliin katsomisen paikka.

Päivän muotikatsaus: Välipuistorock -hupparini vaihtui tässä eräänä päivänä mystisesti Kuolleet Intiaaanit -huppariksi. Siitä on vasen tasku hieman rikki.

Huomenna vielä.
-Nevis-