Virittämö 2016 keskiviikko ja torstai: "En muuten jatka"

Tervetuloa taas.

En jaksanut fyysisestä olotilastani johtuen raportoida välittömästi Virittämön seikkailuista, mutta teen sen nyt kuten hyvin ehkä tajuatte.

Menimme siis suoraan Provinssin purusta seuraavana päivänä Kimmon kanssa Virittämölle hommiin. Kuumettahan minulla oli edelleen, mutta onneksi oli kylmää ja sateista, että sai palella oikein kolmen takin alla. Terveys on kuin ajokortti; sitä ei kaipaa, ennenkuin se on mennyt.
Mennäänpäs asiaan nyt ja jätetään se jaarittelu kokonaan pois: Minua ja Kimmoa odotti Virittämöllä esimiehemme tiukka diktaattori äänimies Jormanainen. Kolmistaan aloimme kasaamaan lavaa loppuun, koskapa viimeiset lavan palat saapuivat ns.myöhässä. Jormiksellakin painoi jaloissa Provinssi purku, joten lavan kasaus oli tarpeettoman vaikeaa, koska meidän kaikkien aivotoiminta oli verrattavissa puoliksi syödyn kurkun alfa-aaltoihin.

Kokosimme sitten Kimmon kanssa barrikadi-,Vepe- ja possuaitaa. Pari kangasta kiinni ja nippusiteitä sinne tänne sinkosimme myös. Asensimme yhden rumpuraiserin valmiiksi, mutta toista emme kyenneet, sillä siitä puuttui yksi merkittävä osa. Sitä lähti joku mies hirveän kaukaa Suomesta tuomaan.

Paikalle saapui valotaiteilija Pajarinen, tuo Itä-Suomen oma ihmis-strobo. Hän teki omia valoasetuksiaan omalla tavallaan.

Ensimmäinen orkesteri saapui ja onneksi myös se puuttuva raiserin osa aivan viime hetkellä. Se oli tosi kivaa.

Jossain vaiheessa ilmestyi maagisesti työporukkaamme Pääkkönen, tuo monitorien ja piuhojen villi rakastaja. Hän on pirun kova kaveri; ensin painaa ikkuna- ja ovitehtaassa päivät ja sitten tulee iltaisin laittamaan kuuntelut bändeille kuntoon. Hän on myös lonkerokaverini ja aina työpäivien päätteeksi nautimme yhdessä lonkerot.

Väliin statistiikkaa: Keskiviikkona olin töissä 15h 6h yöunilla, söin 5 buranaa ja yhden hampurilaisaterian ja join 3 Ed light -energiajuomaa sekä näin yhden puhuvan hevosen. Virittämö-kompleksin takana on sellaisia hevosvankkureita, jotka rahaa vastaan vievät ihmisiä ajelulle. Kun opastimme Kimmon kanssa erään orkesterin bussia paikoilleen, kävelin hevosten ohi ja katsoin yhtä niistä silmiin. Sanoin Kimmolle, että pelkään hevosia, koska ne ovat niin arvaamattomia. Hevonen sylkäisi, sanoi minulle "Älä jätkä viitti" ja jatkoi sitten shakinpeluuta toisen hevosen kanssa.

Bändejä tuli ja meni. Ne saatiin lavalle ja lavalta pois. Niiden soundimaailmaa miksattiin ja niille tehtiin valoshow.

Tärkein asia tänäkin vuonna on ristiseiskan peluu. Kimmo otti mukaan tuliterät kortit. Syntyi voimakkaita eturistiriitoja ja saimme katkeria vihollisia toisistamme, kun joku aina pihtaa juuri sitä tärkeää korttia. Ristiseiska on herrasmiesten peli, jossa armoa ei anneta. Siinä on moni mies kaatunut saappaat jalassa, kun käsi on täynnä pataa ja vain hertta vetää. Taktiikka, riskienhallintakyky, kirvelevät tappiot ja jumalaiset voitot kuuluvat kaikki asiaan. Ristiseiskassa tulee väkisinkin uhreja, mutta se synnyttää myös sankareita ja koulii miehen sielun kovaksi.

Torstaina suoritimme Kimmon kanssa erään vaihdon eli saimme edellisen bändin tavarat pois lavalta ja toisen tilalle 14 minuutissa. Mr.Diktator Jormis totesi, että homman olisi saanut tehtyä myös 12 minuutissa. Kyllä saatanan hiljaiseksi vetää esimiehemme rautainen nyrkki.
Eilen Kimmo vaihtoi sään kylmyydestä johtuen lippiksensä sellaiseen jättiläisen revenneen kondomin näköiseen pipoon; Hän näytti aivan vauvaikäiseltä hiekkalaatikkokiusaajalta, jolla on ihan vähän pissaa housussa.

Virittämöllä on myös Saana, joka hoitaa hostausta ja cateringia. Hän pitää myös meistä hyvää huolta. Isopomo Ullan olemme nähneet muutaman kerran ohimennen.

Palataan.
-Nevis-