Jawohl der schuztcshzenbauer!
Kun olin aikanaan lastentarhassa, meillä oli joka päivä pari tuntia "vapaata aikaa", joka käytettiin lähes aina piirtämiseen. Minulla ja kolmella kaverillani oli kova ritarivaihe päällä ja niinpä piirsimme joka kerta ritarilinnoja ja niissä tapahtuvia eeppisiä taisteluita. Siihen ei kyllästynyt millään, sillä yritimme joka päivä ylittää edellisen piirroksemme. Kaikki oli ihanasti. Sitten eräänä päivänä meillä alkoi esikouluopetus (en rehellisyyden nimessä pysty muistamaan montako kertaa viikossa se oli) ja siellähän opeteltiin kellonaikoja ja tutustuttiin jo numeroihin ja kirjaimiin.
Olin täysin tyrmistynyt; lapsuuden viattomat leikit oli nyt leikitty ja oli aika opetella ihmiselle tarpeellisia perustaitoja. Vihasin sitä. Useimmat lastentarhatoverini olivat innoissaan siitä, että saivat jo varaslähdön koulumaailmaan ja yhteiskunnan symbolimäärityksiin. Minä olisin vain halunnut piirrellä ritarilinnoja, mutta toverini hyppäsivät innoissaan jo silloin yhteiskunnan oravanpyörään ja aikuisten kylmään maailmaan. Halveksin salaa tovereitani, enkä saattanut ymmärtää, että kirjaimet tulivat ritarilinnojen edelle; kyllähän erilaisten asioiden opettelu tulisi sitten koulussa viimeistään pakollisena vastaan. Nyt nuo lastentarhatoverini ovat menestyviä, taloudellisesti hyvin toimeentulevia ja korkeilla paikoilla yhteiskunnan rattaissa.
Minä en. Syytän sielunmaisemaani, joka niin varhain tuli korruptoiduksi ritarilinnoja kohtaan tuntemani palavan kiinnostuksen kautta.
Toinen asia; älkää hyvät ihmiset puhuko pahaa toisista ihmisistä heidän selkänsä takana. Se on raukkamaista. Olen itsekin syyllistynyt tähän ja häpeän sitä. Yritän elää niin, että voin sanoa ihmisille kasvotusten ne samat asiat, jotka puhun heidän ollessa poissa kuuloetäisyydeltä. Ei kukaan ole parempi toista, eikä kukaan ole niin kova jätkä, että pystyisi toista arvostelemaan ilman itseenkin kohdistuvaa vakavaa kritiikkiä. Murhamiehet ja väkivallan tekijät ovat sitten erikseen. Ei muuta.
-Nevis-
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
voisinko mä käyttää sua jonakin tutkimuskohteena siitä miten lapsille luodaan motivaatio? mua kiinnostaa enemmän tollaset anarkistit kuin kiltit ja ärsyttävät nuoleskelijalettipäätytöt. niinku kasvatusmielessä.
Kyllä. Olen elävä esimerkki siitä, mitä naiiville haaveilijalle ja tulevaisuuteen uskojalle tapahtuu aikuiselämässä.
Selkäänpuukottamisesta ja paskanpuhumisesta.
Täytyy arvostaa kauheasti ihmisiä jotka sitä ei juurikaan tee, mullahan ei oo mitään puhumista itellä. Tai jos tekee, ja jotain on sanottavaa niin päin naamaa sitten.
Tunnen muutamia, hyvin harvoja sellaisia ihmisiä.
Varsinkin meidän kaveripiirin tyyppisissä yksiköissä, kuten tässä Seinäjoen uskomattomassa rokkieliitissä on niin paljon epäitsevarmoja egoistejä (allekirjoittanut mm.) että oon varmaan kuullut kaikkien puhuvan melko ilkeästi aikalailla kaikista.
Post a Comment