Provinssi 2018 La, su ja ma "Täällä mä oon painanu duunia, saatanan loinen"

Jepulissimo.

Lauantaina päivävuoro suoriutui tehtävistään mainiosti. Sitten yövuoromme astui surkuhupaisesti Provinssipäivystyksen estradille. Saimme Iljan ja Sipe-liuksen vahvistukseksi. Lisäksi myös talkoolaisia saapui yöpurkuun. Ilta meni ilman suurempaa mainittavaa. Aloitimme festivaalin purun klo 00.00 noitien hetkenä. Muu maailman väestö ilakoi humalassa alueella ja me tykitimme jo Provinssia alas. Amfiteatterilta aloitimme työsuorituksen. Sitten etenimme Woodlandiin, jossa purimme barrikadia, hieman aitaa ja invakorokkeen. Uskomatonta kyllä, silloisen kellonajan huomioonottaen, meidän päivystehtäväksemme siunaantui käydä korjaamassa S-marketin takana olevaa aitaa. Sinne menimme. Ajoimme kännisiä teinejä pois kielletyltä alueelta. Eräs hip-hop teinipoika uhkasi vetää meitä, varsinkin Iljaa, turpaan. Olisi ollut mahtavaa nähdä, kun Ilja olisi syönyt tuon pojan elävältä kuin ihmis-Pacman. Ilja on nälkäinen ja iso raksamies. Ruuaksi juotuminen on heikomman osa tässä maapallon ekosysteemissä.

Päälavan barrikadin ja muidenkin aitojen purku oli seuraavana vuorossa. Se sujui niin rutiinilla, että palkitsimme itsemme menemällä läheisen metsän Pikkuväen esittämään oopperaesitykseen. Kyseessä oli Wagnerin "Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg". Esityksen jälkeen kysyin 0,3 -vuotiaalta talkoolaiselta Liisa-Roosalta hänen mielipidettään esityksestä. Hän vastasi: "Oikein kiva, mutta kontratenorin kadenssit olivat väkinäisen kuuloisia. En myöskään voinut olla huomaamatta erään maahisen väkisinkin näkyvää neurasteniallista esiintymisjännitystä." Tämän jälkeen Liisa-Roosa kakkasi vaipan aivan täyteen ja hänen isänsä Ismo-Seppo Kolibri-Hillomunkki vei Liisan-Roosan takaisin kotiin nukkumaan johtuen kolmen kuukauden iästään.

Perkele, että sitten muuten mentiin. Purimme S-Marketin Karin, Koden, Laurin ja parin talkoolaisen kanssa. Tämä ei riittänyt, vaan kirottuna tehtävänämme oli purkaa myös Törnävän tien keski-aita. Oli vaikeaa erottaa Karin ääntä kurottajan hyrinästä, sillä Kari puhuu kurottajille niiden mekaanisella Hyrhyrnaksnaks-kielellä. Kari on muuntumassa robotiksi asteittain. En tiedä mitä olisin eurooppalaisena miehenä mieltä asiasta.

Siinä se yö sitten meni. Kerroin Laurille kuuluisan uimakouluvitsini yön pimeydessä. Hän totesi asiasta: "Tuo ei ole kyllä salonkikelpoinen vitsi ollenkaan."

Sunnuntaina kävi niin, että LinnanCharlien enkeli Johanna oli vetovastuussa. Ihmiset säntäilivät sinne ja tänne ja jopa tuonne. Kovasti otettiin esineitä alas ja pakettiin. Minä, Kode ja Kari purkasimme narikan. Kodella oli kevyt työmiehen aamumeikki. Pitihän sitä jonkun olla ehostautunut, kun silmämeikkaamisen SM-mestari Linnansaari oli poissa sen päivän. Loppuillasta Cosa Nostran kalusteiden kerääminen laajalta festivaalialueelta sekä niiden paketointi aiheutti runsaasti mielipahaa. Lisäksi moraalinen ongelma kyseisen firman nimen kanssa oli minulla ja Kodella suuri; sieppaamisista ja murhista tuttu samanniminen organisaatio saa aina kiukun pintaan, vaikka ajastamme FBI:n soluttautujina onkin jo kulunut viisi vuotta ja kolmisen viikkoa. Peitenimemme olivat Eero Smith ja Edward Bäng.

Eräs Huomio: Tontsalla on autossaan penkit peiteltyinä jätesäkeillä. Hän saattaa olla vain suojelevainen autonsa verhoilua kohtaan, mutta todennäköisempi selitys on se, että hän harrastaa kultaisia suihkuja automatkoillaan liftareiden kanssa. Niin sen täytyy varmasti olla. Kun Tontsa kävi ojassa pissalla, olimme huolestuneita, ettei hän vaan kuse jotain pultsaria hengiltä siellä perverssiyspäissään. Onneksi näin ei ollut; oja oli tyhjä.

Tänään maanantaina menin purkamaan Camp Provinssiin Tontsan, Kimmon ja Koden kanssa suihkukylää. Kimmo teki lyhyen yhden päivän paluun työvoimaamme. Keskellä kukkeinta Törnävää oli se suihkurakennelma siellä, joka piti saada paloiksi. Satojatuhansia ruuveja, kamala määrä puuta ja kuormalavaa oli siellä purettavana. Sekin meni rutiinilla ja höpsötellen, vaikkaki se oli osittain myös surkuhupainen jännitysnäytelmä; esim. Kode ajoi trukin taas jumiin. Sen huomion tein, että kun Tontsa pyllisteli piukoissa shortseissaan, niin geometrisestä näkökulmasta riippuen, mieleen tuli joko kalkkuna tai vuohi. Se oli vitun hienoa; aivan kuin olisi ollut eläintarhassa ilmaiseksi.

Muut ihmiset purkasivat kaikkea ja kamppailu Cosa Nostran esineiden kanssa jatkui. Lisäksi yhdessä tuumin koko raksaryhmä etsi kuumeisesti matalaa possuaitaa ja pakkaili uudestaan niiden häkkejä. Rekkamiehen piti saada ne kyytiin ja siinä ei auttanut poru. Yhteistyöllä sekin onnistui. Tämän kunniaksi päästimme fanfaarien soidessa vapaaksi ilmaan tuhansia valkoisia kyyhkyjä sekä yhden kastemadon. Kyyhkyt söivät kastemadon välittömästi. Ensi kerralla käytämme strutseja ja vyötiäisiä.

Huikeita purkupäiviä on ollut.
-Nevis-