Provinssi 2018 Torstai "Hyvästi julma Törnävä"

Heippa.

Tänään aloitimme Tontsan ja Koden kanssa hirvi-aidan purkamisella. Muu porukka alassaattoi toisaalla toisen pätkän hirvi-aitaa. Sitten alkoi uskomaton pyöriminen ja tavaroiden kokoaminen sekä niiden kuljetuskuntoon laitto liinoilla ja vanteella. Asensimme peräkärryn Tontsan autoon ja lähdimme keräämään turhia esineitä roskalavoille; eristimme myös pakanajumalaisen Norsupatsaan hiihto-aidalla. Kari, Ilja ja Kode pakkailivat peräaukot märkinä autoja piikkikoneillaan ja tiputtivat asioita myös roskalavoille. Emppu ajoi kuorma-autolla edestakaisin. Juho ja Tuukka työskentelivät trukilla myös. Tyttöenergiaduomme keräsi mönkijällä tavaroita peräkärryyn. Antti sitoi ainakin kuormia. Kauhea määrä tavaraa oli. Enemmän kuin tunnesolmuja Koden mielessä. Saatana mitä touhua.

Tontsa on useita päiviä autossaan kuunnellut jotain orkesteria, jota mainosti oikein taiteelliseksi homomusiikiksi. Siltä se kyllä kuulostikin. Katsoin cd: n takakantta ja siellä oli biisejä, kuten "Suloinen homo", "Rakastella miestä pirun hellästi anukseen","Karkasin pois hereroseksuaalisuuden vaginakahleista" ja "Jäykällä miesjakajaan."

Eräällä kahvitauolla pääsi käymään oikein saatanallinen virhe: Tuukka tiputti vesimelonin palan maahan! Voi vittu sitäkin. Annoin välittömästi palautetta asiasta. Hetkeä myöhemmin heitin itse vesimelonin palan ohi roskiksesta. Siitä ei sen enempää.

Ilja siirtyi jossain vaiheessa ajamaan kuorma-autoa. Hän töräytti auton torvea ja siitä tuli minulle ja Kodelle tosi tosi hyvä mieli! Se oli kaunis sieluun asti kantautuva lämmin ääni. Päivä oli ollut muuten yksitoikkoinen ja väsy alkoi jo olla kova. Tuo Iljan laukaisema kuorma-auton torvi herätti meidät siihen ihanaan todellisuuteen, että purku on osaltamme ohi. Toki Ilja ja Kari menevät vielä huomenna hoitamaan viimeiset tavarat pois alueelta. Rukoilkaamme heidän puolestaan ja kiittäkäämme uhrilahjastaan.

Näin ennen poistumistani Minotauros Marko Poolon. Kysyin häneltä: "Missä sinä olet ollut?" Hän vastasi: "Ryhdyin tylsyyspäissäni espanjalaiseksi härkätaistelijaksi. Sitten näin oman peilikuvani ja aloin taistella itseni kanssa. Nyt minulla on jakautunut persoonallisuus ja nimeni on Jésus Gonzales y Maria Da Silva Jésus Caramba Vamos y Dias Del Monte Del Muerte Vasquez Virtanen."
"Okei. Siisti meininki.", sanoin ja halasin tuota sarvipäistä työkaveriani. Tunsin jonkin kovan painautuvan lonkkaani vasten. Kysyin: "Öö..onko sinulla ase taskussa vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut?"
"Taskussani on sivuleikkurit, mitta, eräs psykologinen oivallus ja hirvi-aitarulla."
"Okei. Pidä huolta."

Kari meni tänään Manitou-kurottajan kanssa kihloihin. Sormuksena toimiva kultaisella spraymaalilla värjätty uimarengas suorastaan sujahti Manitoun puomiin ja Kari suukotti kurottajan rengasta ja kuiskasi: "Ole aina minun." En pystynyt pidättelemään kyyneliäni. Hieno homma!

Kiitän kaikkia työtovereitani ja niitä festivaalilla työskennelleitä ihmisiä, jotka unohdin mainita. Esim. Varttibaarin täti Laura oli ruokahuollossa menossa siitin pitkällä. Jos kannoit kanssani sateessa yöllä läpimärkänä painavia esineitä ymmärtämättä miksi, ansaitset erityiskiitoksen.

Jääkää hyvästi.
-Nevis-