Provinssi 2018 Keskiviikko

Töttöröö.

Tänään raksaryhmämme oli kuin kasa muurahaisia. Hirveä pyöriminen koko Törnävän alueella ja aina kaikilla jokin esine käsissä.
Kovasti sitä possuaitaa piti saada purettua heti aamusta. Tontsan kanssa ja Karin kirurgisilla kurottajakuskitaidoilla avustettuna vipelsimme yhden possuaitahäkin täyteen. Sitten me kaksi Tonia lähdimme itseohjauksellisesti purkamaan erilaisia puusta valmistettuja terasseja ja muita rakennelmia. Kode liittyi sinne jossain vaiheessa.
Tontsa teloi itseään kaksi kertaa muutaman minuutin aikana. Se oli uskomaton suoritus jopa Porilaiselta taiteilijalta. On suoranainen ihme, että hänellä on kaikki raajat, torso ja pää tallella.

Näimme Tontsan kanssa aamupäivällä työmaa-alueellamme koiraa kävelyttävän miehen, jolla oli täsmälleen saman väriset hiukset kuin koiransa turkki. Sävy sävyyn oli se tilanne. Olisin halunnut kovasti kysyä tuolta mieheltä: "Kummassa kävit ensin? Parturissa vai koirakaupassa?"

Referoin muun ryhmän toiminnan näin: He upealla sykkeellä purkivat aitoja ja hakivat sieltä täältä ns.irtomatskua Törnävän kentälle pakattavaksi. Vepejä laitettiin kuljetuskuntoon ja lavoilla olevia esinekokonaisuuksia vannetettiin. Ylipäällikkö Sotilaspoliisi Alikersantti Linnansaari kantoi myös possunkiviä silmät kuivana sateesta huolimatta; uuteen kajaalimerkkiin vaihtaminen oli onnistunut muodillinen ja auktoriteetillinen peliliike. Hilja-Silja ja Kari tunkivat ajoneuvoillaan rekka-autoja täyteen erilaisia tavaroita. Taisi Tuukkakin pakata osansa. On se kyllä uskomatonta mikä määrä tavaraa tuodaan alueelle vain sen takia, että se viedään kohtapian jo pois. Jäykkä pois jakajasta.

Kode siirtyi ajelemaan trukilla tavaroita kasaan ja me Tontsan kanssa purimme lisää terassia. Saatana mikä määrä ruuveja ja puuta oli pois otettavaksi. Työtehtävänä ei mikään haasteellinen, mutta meinasi vetää suonta aivoista, kun ajatteli, että yhdessä terassissa oli enemmän puuta ja metallia kuin Titanicissa. Muistan sen laivan hyvin. Olin siellä soittamassa marakasseja ja nenähuilua cover-bändissä. Laiva upposi juuri, kun saimme aloitettua Tina Turnerin "We don´t need another hero" -musiikkikappaleen. https://www.youtube.com/watch?v=dq4aOaDXIfY. Kappalehan on tunnettu elokuvasta Mad Max Beyond Thunderdome. Olin siinä elokuvatuotannossa töissä raksaamassa hiekkadyyni-lavastetta. Kannoin yhtä hiekanjyvää kerrallaan kuorma-autosta, koska ne perkeleet piti yksi kerrallaan kiillottaa. Pidin hommaa typeränä, mutta siitä maksettiin hyvin; sain palkaksi 55 Australian dollaria ja kuolleen aasin.
Tontsa sai puutavaraa kannettaessa niskansa venäytettyä paskaksi. Häntä juili kovasti. Urheasti Tontsa jaksoi silti päivän loppuun.
Kode kyllästyi trukissa istumiseen ja liittyi seuraamme. Jokin oli kuitenkin muuttunut.
Kode nimittäin laittoi pienen lavan isojen lavojen pinoon! Jumalauta Koistinen; sinäkin aikuinen mies. Hänen teränsä selvästi katosi trukissa vietettyjen tuntien aikana.

Itseohjauduimme purkamaan hirvi-aitaa. Kirosimme Karin nimeä. Oli ilmeistä, että hän ei muistanut purkua vääntäessään rakennusvaiheessa hirvi-aitarullien päitä toisiinsa kiinni useilla sadoillatuhansilla kierteillä. Hirvi-aita kun ei ole se lempein esine, joka taipuu mielin määrin. Voimapihdeillä piti tykittää aukirikki välillä.
Kerrotaan hieman lisää kuulumisia tuosta julmasta hirviaita-rikollisesta: Kari rakastaa nykyään eniten punaista Manitou -nimistä kurottajaa. Muut kurottajat ovat vain jalkavaimon asemassa. Kaikkien kukkien joukosta löytyi se ruusu, jolle Karin päivä päivältä enemmän polttomoottoria muistuttava sydän sykkii. Manitou on se erisnimi, joka saa Karin hymyilemään Lockheed Martin F-35 Lightning II häivehävittäjän ohjaussauvan kokoinen jöpötys maastohousuissaan. Kari koki tänään vaativia sydänsuruja, kun virolainen rekkakuski teki ajovirheen ja hipaisi Manitouta! Se oli ennen kuin saunanpuhdas ajeltu pimppa, nyt se on kuin 52 pikkuskidiä synnyttänyt leprainen römpsän perkeles.

Vielä jatkuu purku.
-Nevis-