Provinssirock 2013 - Raksapäivä numero 1

Heps ja tsau.
Tämän vuoden ensimmäinen raksapäivä lähti minulla käyntiin hienosti nukutun 3,5h yöunen jälkeen. Rytmikorjaamon aulassa minua odotti ryhmä ihmisiä, joita en pääse millään seuraavaan kuukauteen pakoon. Muistin virkistykseksi vanhoille lukijoille ja opiksi uusille tuttavuuksille, seuraa nyt esittely tämän vuoden Provinssin rakennusryhmästä.

Dramatis personae:

Hietsu: Raksapäällikkö, grunge-vokalisti, hyväkroppainen paitsi että rintalihaksia saisi kyllä perkele harjoittaa, sähköjänismäinen rantahurri, sinkku, yli kolmekymppinen iskä.
Jarkko eli Jakke: Varastopäällikkö, palomiestaitoinen, polkuharmonisti, tupakoitseva urkuri, naimisissa, lapsia vähän toiseen tyyliin, vanha mies jo.
Joakim eli Jokke: Rastapäinen pärinäpoika, hirveän nuori, rantahurri, söpö kuin tytön saunanpuhdas tissi, sinkku, naapurin poikia.
Siekkinen: C-kortillinen hahmo Savosta, hassu, aika nuori, parisuhde herkässä nuppu-vaiheessa..paljoa muuta emme tiedä hänestä, koska emme ymmärrä juurikaan hänen murrettaan.
Emppu: Etunimi Mika, C-kortillinen, rento hip-hop nuori, sinkku (kyllä, viime vuonna alkanut palkitseva parisuhde pamahti vituiksi).
Hermanni: Nuorehko komeanpuoleinen mies; rutiköyhän naisen Jared Leto, isänsä rekkamies ja äitinsä lasten parissa työskennellyt (minulla sama tausta, joten koen tuon klopin kanssa merkillistä ykseyttä), sinkku.
Budo-Kari: Kung-Fu -taidot hallussa, naurava baarimikko, omistaa orastavan parisuhteen, asuu naapurissa, meistä kaikista vanhin; muistaa miten hirveän kuuma oli silloin, kun maa oli vielä sulaa laavaa.

Minä, teidän tarinankertojanne ja yksityiskohtainen kenttäreportterinne, olen kiharapäinen vanhempi rantahurri. Ja sinkku. Eikä kyllä ole ihme se, saatana.
Ensi viikolla tulee lisää ihmisiä töihin ja esittelen heidät sitten niin. Virallisestihan kutsumme tätä ensimmäistä viikkoa meidän raksapiireissämme nolla-viikoksi eli me kahdeksan olemme zero week heroes. Hirveän hassua se. Keski-ikämme muuten tällä porukalla on 153 vuotta.

Tänään alkoi minun kymmenes vuoteni, kun olen mukana rakentamassa Provinssirockia. Olen istunut legendaarisen MANN-kuorma-auton apukuskin paikalla ja nähnyt kaikenlaista. Kuskit ovat vaihtuneet, minä en. Tietynlaista henkistä kevytkenkäisyyttä on siis työperäisen luonteeni esanssissa.

Ja asiaan: Jakauduimme aamulla erilaisiin työtehtäviin. Hermanni ja Siekkinen lähtivät sisätiloihin pyörittelemään rullakoita ja laskemaan materiaa, Joakim otti trukin ja ajeli niin saatanasti ympäriinsä, esimiestason tekijät hakivat kuolemaa uhmaten karkkilaatikoita Filmtownista sekä minä, Emppu ja Kari kannoimme 93,5 rullaa hirviaitaa - tuota paholaismaista epätoivon hämähäkkien kutomaa verkkoa. Jos joku ei tiedä mikä on hirviaita, niin hänellä on ollut hyvä elämä.

Jakke-setä se tänään kaatoi ATK-laitteistolleen Vichyt ja näin oli poissa pelistä se ainoa laite, missä oli kaikki viikkokausien kovalla työllä kalkuloitu luettelointi. Hienoa Jarkko.
Minä otin lounastauolla teeheni hunajaa - tuota mehiläisten kehräämää luonnon omaa värikaramelliä.
Joakim ajoi trukkia kalsareillaan. Hänellä on hoikka ruumiinrakenne.
Siinäpä tärkeimmät tapahtumat.

Tänä vuonna meillä on teemana jälleen se, että viemme Provinssirockin Törnävälle ja tuomme sen sitten jossain vaiheessa takaisin. Hommat ei seiso, mutta penis kyllä. Sillä fantastisella periaatteella me katsomme eteenpäin. Väsyhän meillä tulee olemaan kuin yksikätisellä kääpiö-miehellä D-kuppien kanssa. Ei se mitään.

Tässä vielä musiikkiesitys, jonka sanoma on tarkoitettu raksatovereilleni, esimiehilleni, festivaalivieraille ja jollekin naiselle: http://www.youtube.com/watch?v=LBRIYO-xBek


Huomiseen tisupalleroiset.

-Nevis-