Heijaa kansakunta.
Aikuisten ei tarvitse noudattaa samoja pelisääntöjä kuin lasten ja nuorten. Lapsilla on yleensä karkkipäivät (ainakin meidän ikäluokallamme oli lähes kaikilla), he eivät saa syödä purkkaa kouluissa ja vessaankaan meno ei ole suotavaa kesken oppitunnin. Lisäksi lasten tulee yleensä olla huutelematta erilaisissa sosiaalisissa kokoontumisissa.
Mitä me aikuiset teemme? Kauppareissulla saattaa mukaan tarttua viikonpäivästä riippumatta patukat, karamellipussit, pullat, jätskit ja sipsit; ihan vaan mielijohteiden ja -tekojen mukaan voi ottaa. Purkka voi olla suussa vaikka koko päivän ja kesken kokousten ihmiset ryntäilevät tarpeilleen ja matkapuhelintakin voi käyttää aivan koska vaan, kun sen vaan perustelee jotenkin. Myös sikafarmari-tyyppinen huutelu ja suoranainen päälle puhuminen tulevat kysymykseen virallisissakin tilaisuuksissa.
Me aikuiset olemme täysin tarpeiden armoilla.
Ihminen taantuu siis moukaksi aikuisuuteen tultaessa. Ja pelottavinta on, että aikuiset päättävät kaikista asioista.
Kunpa olisin syntynyt delfiiniksi, niin välttyisin tällaisilta huomioilta. Voisin vaan uiskennella päivät pitkät virtaviivaisen ja kauniin vartaloni kyntäessä meren rauhallisia aaltoja.
-Nevis-
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment