Provinssi 2019 osa 18: "Tikulla sormeen"

Kaikille hyvää iltaa.

Unohdin kertoa kaksi tärkeää asiaa eiliseltä.
1. Lauri lähti tältä vuodelta muihin höpöhöpö-hommiin. Onnea ja menestystä hänelle.
2. Kari kaatoi aitahäkin. Uskomatonta kyllä, myös KurottajaMestarin panssaroidusta kilvestä löytyi reikä, josta epäonnistumisen myrkyllinen nuoli löysi maaliinsa.

Kodellakin oli viimeinen päivä tänään joukossamme. Hän harrasti tänään hiljaisena olemista ja kurottajalla ajoa. Hänhän on polttanut kynttilää molemmista päistä ja sivuista ja keskeltä ja sisältä, sillä tuo kohtalon pikkuvanha partaveikko on käynyt omissa töissään öisin ja ollut Törnävänsaarella sekoilemassa päivisin. Onnea ja menestystä hänellekin.

Tänään taas purettiin, pakkailtiin, keräiltiin, laitettiin, sidottiin, lastattiin ja ajettiin kamalasti erilaisia esineitä. Kuormalavoja, kankaita, vesitiskejä, aluetaidejutskia, puutavaraa, velhonhihoja ja Ugandalaisen hostellin kolmannen kerroksen ovenkahvoja.
Tuukka ja Ilja kävivät hieman kiipeilemässä Leyher-telineiltä kankaita alas ihmisen luontaista korkean paikan kammoa sankarillisesti uhmaten.

Turbo-V:n ihoon piirsivät kanssatoverit tussilla upeita tatuointityylisiä taideratkaisuja. Erityisesti jäi mieleen "Fuck Die" - teksti, joka ilmentää hänen persoonansa kovaa ydintä mainiolla tavalla.

Linnansaari oli sairaana. Hän on ilmeisesti saanut tyttöbakteereja jostain. Ehkä omista pitsirintaliiveistään.

Aamulla Tontsan nenään haisi kovasti pissa. Emme kyenneet paikallistamaan löyhkän lähdettä hajuaistein emmekä okulaarisin havainnoin. Mystinen tilanne kertakaikkiaan.
Tänään oli Tontsallakin viimeinen työpäivä. Hänen ruuvinvääntimensä on nyt vaiennut, vasara laitettu takaisin kainalokoteloonsa, merkintäkynä asetettu lepäämään ansaitusti korvan taakse ja metrimitta pistetty naftaliiniin. Tontsa on heittänyt henkisen Provinssityö-Tamponinsa roskikseen ja nyt hän saa valua vapaasti miten ja minne lystää. Onnea ja menestystä kaikille elämän osa-alueille toivotamme hänelle.

Minulla meni tänään kolme kertaa iso tikku sormeen. Kaksi kertaa tuli iso haava ja verta oli kaikkialla. Millilitroittain verta! Tein Macgyver -hengessä itselleni laastarin vessapaperista ja maalarinteipistä.

Olin loppupäivän apukuskina. Ympyrä sulkeutui. Pääsin takaisin ihanan kuorma-automme kohdunkaltaiseen turvaan ja hellään syleilyyn. Mutta mitä keinoja olikaan itse Saatana keksinyt ihmisen kiusaksi! Kuorma-auton vasen ovenpidike oli poissa; rikki! Jaakko ei ollut syyllinen; hänkin rakastaa tuota kuljetusvälineistä uljainta koko sydämestään. Jokin epäpyhä tapahtuma oli vienyt infernaalisen aplatiivisen kirurgian tavoin osan kuorma-auton kehoa. Rukoilkaamme yhdessä silmät kiinni, että joku sen vielä osaa jossain joskus korjata.
Kun lastasimme autoa eräässä vaiheessa, mieleeni muistui miten hyvää pakaralihastreeniä kuorma-autoon nouseminen onkaan. Tuijotin hypnoottisena Jaakon viikkojen aikana kehittyneitä erinomaisia perslihaksia kuolaten; kyllä, minun tuli kova nälkä.

Pari aluetaidetyttöä toi jäätelöä kaikille illalla; jopa minullekin. Harmi vaan, että painan tällä hetkellä 386 kilogrammaa ollen näin maailman kolmanneksi lihavin ihminen elossa. Ei minun saisi herkutella. Helvetti soikoon, vesisoppakuurille koko mies pitäisi laittaa.

Tänään oli myös viimeinen työpäivä tältä vuodelta Notre Damen kellonsoittajalle Quasimodolle. Sori Quasi, jos kiusasin sinua liikaa. Älä tykkää kyttyrää! Onnea ja menestystä vielä hänellekin.

Huomenna pitäisi saada kaikki tavarat pois Törnävänsaarelta. Uskomattoman mielisairaan paljon on vielä poiskuljetettavaa. Fyysinen ja etenkin henkinen väsy on kova. Ei enää haluaisi. Kyllä, minua pelottaa.

-Nevis-