Provinssi 2019 osa 17:"Festivaalipurun anatomia"

Jeipsistäkukkuu.

Tontsa teki aamulla tarkkanäköisen huomion siitä, että Antin shortsit tuntuvat viikko viikolta olevan lyhyempiä. Ainoa oikea looginen johtopäätelmä on tietenkin se, että viimeisenä päivänä Antilla on speedon kokoiset shortsit, huulipunaa ja letit ja hän istuskelee raksamiesten syliin hokien kimittäen "Me love you long time". Pitäähän nuoren miehen nyt kesälomarahat tienata jotenkin. Ei se pallojäätelö ilmaista ole.

Tänään itseohjauduimme taas vanhojen setien kanssa eli minä, Tontsa ja Kode purkasimme kaikkea mitä eteen tuli erikseen keneltäkään kysymättä. Never come between an old raksaman and his prey. Lossi laitettiin paloiksi, hirviaitaa pakettiin, puukehikkoja osiksi ja vedimme tekoruohomattoa maasta. Useita nauloja sai repiä irti.
Muut purkivat lähinnä possuaitoja ja keräsivät tavaraa kentälle. Purkamisen selittäminenkin on tylsää hommaa; kaikki mitä näitte olevan pystyssä Provinssissa, niin niistä pitää ottaa irti osat toisistaan, pakata ne kivasti lavoille ja liinoittaa sekä laittaa kurottajan tahi trukin otettavaksi. Monasti pitää etsiä jotain vuokra-artikkeleita kissojen ja koirien ja pienoisundulaattien kanssa, kun niitä noutamaan tullut auto on jo pihassa. Joskus esim. ruuvien irtiottaminen sitä tarkoitusta varten rakennetulla kojeella ei onnistu erinäisistä monitahoisista syistä, vaan pitää käyttää äärimmäisen väkivaltaisia keinoja turvautuen mm.lekaan ja rautakankeen. Kurottajat ja trukit lastaavat autoja ja autot ajavat dieselputki pitkällä. Samaan aikaan kaikkialla haisee pahalle ja kaikilla on kova väsy ja kyrpii. Siinäpä teille referaatti festivaalin purkamisesta.

Palataanpa meidän vanhojen miesten triumviraatin tämänpäiväisiin edesottamuksiin. Olimme itseohjautuva autonominen purkuyksikkö. Pari kertaa meille tarjottiin talkoolaisia avuksi, mutta kieltäydyimme, koska ei Seinäjoki Festivalsilla olisi ollut varaa maksaa useita intensiivijaksoja psykoterapiaa. Kuten Nietzsche kirjoitti: "Kuilu tuijottaa takaisin."
Kode oli eilen juro ja hiljainen. Myös tänä aamuna hän oli tuppisuu. Sitten eräälle työpisteellemme tuli hetkeksi joku kiva tyttö. Koden käytös muuttui sekunnissa. Hän kiristi henkisen kravattinsa ja alkoi höpisemään levottomasti yrittäen tehdä hyvän vaikutelman vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Sinkkumiehen vaistot ottivat vallan. Ei siinä muuten mitään, mutta se saattoi mennä liian pitkälle, kun Kode teki vatsalihaksia alasti huutaen samalla: "Katto mitä mä osaan tehdä. Onko hyvä? Onko hyvä?" Hän luotti miesketteryyteensä ja valkaistun peräaukkonsa bestiaaliseen magnetismiin.

Kari oli tänään surullinen, koska molemmat kurottajat menivät ainakin osittain rikki. Kurottajatohtorille soitettiin, mutta tilanne oli sama kuin Seinäjoen Terveyskeskuksen päivystyksessä: diagnoosin teossa meni liian kauan ja tilanne eskaloitui vakavaksi. Kurottajat olivat pipinä, eikä mikään määrä maailman laastaria ja Karin kaikenvoittavaa rakkautta saanut kurottajia ennalleen. Kari yritti tapansa mukaan iltapäivä-imettää kurottajille silkkisen nestemäistä maitorakkauttaan miesnännistään, mutta ne eivät reagoineet. Tilanne oli ja on siis vakava. Toivotaan, että huomenna asiat selviävät. Muuten tulee hidaaaaaaas purku.

Tiputin tänään naulan kädestäni haarojeni väliin. Kun yritin nostaa sitä, valtava lihava mahani osui päähäni lyöden minut pompulla tajuttomaksi. Kun kaaduin, peräpukamani sotkeutuivat hämmästyttävällä tavalla kiveksiini vetäen niitä taaksepäin. Tästä seurasi se, että katetrini irtosi ja irvokkaan pieni penikseni oli kuin suihkulähde. Sydämentahdistajani kastui siinä rytäkässä ja alkoi hakata nopeaa techno-biittiä saaden rujon ruumiini heilumaan. Siinähän kävi sitten niin, että tekolonkkani irtosi tekoripsistäni puhumattakaan. Tekohampaani tippuivat suusta ja majavat veivät sen padonrakennusmateriaaliksi. Makasin siinä liikkumattomana ja kaiken elintahtoni menettäneenä. Kylmä sade ei pystynyt huuhtomaan tilanteeni häpeää pois. Paikalle laskeutui kuikka, joka teki pesän korvaani. Ajattelin mielessäni: "Kun nyt vaan lasisilmälleni ei sattuisi mitään." Samassa paikalle askelsi muurahainen silmäillen lasisilmääni silminnähden silmittömän innoissaan. Laskin mielessäni matemaattisia kaavoja ja huokaisin: Ei tuon kokoinen muurahainen pystyisi nyppäämään lasisilmääni pois kuopastaan. Se paskiainen oli kuitenkin minua ovelampi ja kaivoi denimliivinsä taskusta imukuppinuolen; sen se pikku perkele ampui lasisilmääni. Kuului samanlainen ääni kuin joku maiskuttaisi ja niin vaan oli Nevanpään lasisilmä muurahaisen kotiinvietävänä. Kyllä harmitti. Nyt silmäni on mitä todennäköisimmin jonkun muurahaiskeon sisätemppelin Pyhä Palvontapallo. Itkin, mutta kyyneleeni hukkuivat sateeseen saaden minut näyttämään joltain mielipuolelta, joka nauraa psykopaattisen näköisenä.
Kunpa purku olisi jo ohi.

-Nevis-