Provinssi 2017 osat 1 & 2 & 3 & 4

Hyvää iltaa.

Taas sorruin ja olen Provinssissa töissä. Toinen jalka on ilmeisesti aina jossain festivaalirakennuksessa ja toinen jalka on onneksi jo haudassa tässä ylikypsässä iässä.

Raksahommat alkoivat jo maanantaina, mutten ole jaksanut kirjoitella tätä ennen, kun on ollut kaikenlaista harmia. Maanantaina ei oikein tapahtunut muuta kuin se, että luvattu vuokra kuorma-auto jäi saapumatta. Nimittäin hyvät ihmiset minulla on suru-uutisia: Kaikkien rakastama Manni, tuo kuorma-autojen viihdyttävä ja kiihdyttävä kuningasmestari on poissa. Hän menehtyi sisäisiin vammoihin talvella. Ikävä on kova. Ottakaamme lakit, lättyvispilät ja velhonhatut pois päästä ja hiljentykäämme nyt viideksi minuutiksi.

Hyvä. Jatketaan hahmoesittelyllä.

Linnansaari: Yleni raksapäälliköksi hyvin hoidetun partansa vuoksi. Yksikään karva ei ole väärässä paikassa.
Johanna: Komentelee näkymätön kaulin kädessään. Ei hyvin hoidettua partaa.
Damski: Konemies.
Kari: Kurottajamiesten Gandalf.
Tontsa: Pikkutarkka puutaiteilija. Asuu Porissa. En tiedä mitä olisin mieltä asiasta.
Jesse: Kivat kiharat. Ei toki niin kivat kuin minulla, jumaliste.
Sipe: Kova tyttö, jonka nimi on Sipe.
Tomi: Uusi tuttavuus. Kuski.
Minä eli Nevis: Vanha pullea mies. Vihaa punajuuria ja .
Jaakko ja Kalle: Varastomiehet. Kivoja poikia.


Tiistaina luvattu kuorma-auto ei vieläkään saapunut. Tomi tykitteli joitain esineitä naurettavan pienellä autolla. Tontsa ja Jesse harrastivat puukässää mielettömällä draivilla. Minä, Kari, Damski, Johanna ja Sipe laitoimme hirviaitaa pystyyn. Hirviaitahan on aitojen sipuli: Itkettää koko ajan, mutta lopputulos on maukas omalla karmaisevalla tavallaan. Käyttämämme työkalut: Rautakanki, leka, kädet, paaluttaja, rautalanka, sivuleikkurit, tasapainoaisti ja mieletön kiroilu. Jostain saatanallisesta syystä vanhukset eli minä ja Kari olimme ainoat, jotka kykkivät ojassa työkalut tanassa. Itse olen niin vanha, että minulla on arpi, joka tuli Mannerheimin tiputettua marssikenkänsä päähäni. Kari on hieman vanhempi: Kun tuli keksittiin, niin Kari oli jo ollut pitkään makkarat tikun päässä ojossa odottelemassa. Hän kommentoi ekan kerran tulen nähtyään: "Vihdoinkin, saatana. Seuraavaksi, kun joku keksii pallogrillin, niin tiputan apinanhäntäni onnesta."
Kari totesi jossain vaiheessa hirviaitalinjaa vetäessämme, että "käytä puita hyväksesi." Tajusin väärin ja ehdin häpäisemään kahden puun oksia Tantraseksiasennoissa ennenkuin tajusin mitä Kari tarkoitti.

Keskiviikosta jäi mieleen se, että vanha tuttumme Kimmo, tuo oranssi poikamies, saapui talkoilemaan hieman. Tärkeintä oli kuitenkin se, että vihdoinkin saimme kuorma-auton, jonka olen nimennyt mielessäni Runkkupaskasiaksi. Siitä ei saa keskipalkkeja irti ja pressuja ei ole tarkoitettu ylös nostettavaksi. Eli yhden lastauksen aikana täytyy käyttää valtava määrä energiaa, Macgyver-osaamista, aikaa ja kiukkua. Hermot on kovilla sen auton kanssa, perkele. Joos.

Tänään Tomin ja minun mielenterveys rakoili jo pahasti Runkkupaskasian kanssa. On se vaan eri epeli kuorma-autoksi, saatana. Varastomiehet Jaakko ja Kalle ovat kivoja poikia, mutta kun he lastasivat autoomme vuoden ulkona lojuneen kelan kyytiin, niin alkoi haisemaan kova kakka. Vaadin välittömästi sen poistamista. Hyi hyi yäk yäk, hyi.
Jotain minun kyltyneestä raksamiehen sydämestä kertoo se, että Kalle kysyi minulta nuoren miehen vilpittömällä työinnokkuudella nippusiteistä: "Riittääkö tuhat?" Vastasin: "Vitustako minä tiedän" ja riuhtaisin ne hänen kädestään. Ei minusta ole enää muuta hyötyä kuin se, että vanhana ei jaksa tehdä ylimääräistä ja keksii yllättäen mahdollisimman helppoja ratkaisuja kaikkeen. Olen Johannalle savukeaskin velkaa ja hän tänään vaati jo kovin sanoin omiaan takaisin. Saatan herätä huomenna hevosenpää vieressäni tyynyllä.

Koitan jos pääsisin tästä jonkinlaiseen kirjoitusrytmiin. En lupaa mitään.

Palataan.
-Nevis-