Menetin lauantai-aamuna rakkaan ystävän. Petri on poissa.
Hän oli poikkeuksellinen ihminen. Kaikki pitivät Petristä ja hän tuli heti toimeen aivan kaikkien kanssa. Petrin positiivisuus sekä aito ja vahva elämänilo eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Hänellä oli myös ilmiömäinen kyky olla provosoitumatta mistään ja Petrin erityinen elämänasenne takasi sen, ettei hän koskaan joutunut konflikteihin kenenkään kanssa.
Toivon, että saisin elää niin kauan, että omaksuisin omaan luonteeseeni jotain Petrin mahtavista ominaisuuksista.
Minulla on monia hauskoja ja kauniita muistoja vuosien varrelta Petrin kanssa. Kiitos niistä Pete. Muistan sinut elävästi viimeiseen asti.
Jaan Petrin avovaimon, perheen ja läheisten surun.
Hyvästi rakas ystävä. Lepää rauhassa. Kunnes taas tapaamme.
-Nevis-
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Mitä Petriä tunsin niin mainio, mainio mies. On edelleen jotenki semmonen olo että ku ajatukset palaa tuohon tapahtuneeseen, niin aiva ku ansaluukku aukeis jalkojen alla. Sellanen absurdi vapaapudotus -fiilis. Ei usko, ei perkele.
Voin vain siis kuvitella miltä teistä tuntuu, jotka olitte Petriä lähellä. Ei oo poru taas kaukana, perkele.
Mä väitän että se on sua taivaassa ekana vastassa, toogaan pukeutuneena, sitte ku 127 -vuotiaana ite poistut täältä. Uskoakseni se ojentaa sulle ensialkuun kylmän oluen.
Lepää rauhassa, Pete.
Post a Comment