Intro: Kun olin pieni, äitini opetti, että jos on jäätelöä vain itselle eikä kavereille, niin pitää odottaa kavereiden lähtevän ennenkuin syö sen jäätelön, ettei tule kavereille paha mieli.
Pidin tuota loogisena ja humanistisen solidaarisena tapana; olemmehan me ihmiset varustettu itsetietoisuudella sekä omallatunnolla.
Tyrmistykseni oli suuri, kun kaverini eivät noudattaneet samaa linjaa. Kyllä oli itku lähellä, kun kaverit kaivoivat tuutteja esiin, kun olin heillä kylässä. Kerran kysyinkin, että olisiko minullekin jätskiä, kun näyttää niin hyvältä. Ei kuulemma ollut.
Tästä päästäänkin suuren ajatustyön muokkaamaan filosofiaani: Maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka söivät lapsena jäätelöä muiden katsellessa itku kurkussa kuola valuen ja niitä, jotka odottivat kavereiden lähtöä ennen jäätelön nauttimista.
Kaverini ovat nyt menestyviä, arvostettuja ja taloudellisesti hyvin toimeentulevia. Minä en ole, vaikka minussa on edelleen tämän pahan maailman kyynistävästä vaikutuksesta huolimatta 33,3% humanistia.
Tarinan opetus on tämä: Itsekkäät kusipäät pärjäävät paremmin.
Kyllä on maailma vituillaan, saatana.
-Nevis-
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
mulla oli ihan sama juttu, monet kerrat pala kurkussa olen katsonut kun kaveri ahtaa jätskiä kitusiinsa. nöyryydellä ei saatana voita mitään.
on jäätelö hyvää kun yksin syö.
Kerran kävi niin, että söin lettua ihan yksin kaverin nähden. Tilanteessa meni kuitenkin pasmat sen verran sekaisin, että levitin vahingossa voita letun päälle. Kyllä oli pahaa mutta kaveri tuli myöhemmin uskoon.
Post a Comment